No nii. Niinipä se nyt meiränki helsinkilääsfröökynä kovasti vai möträs pikiöljyä naamahansa, hiaroo ympärinsä ja katteli peilihi. Mustaksi tuli ku patakettu naamasta ja rupes auringonpaistees paistattamhan poskiansa.
Siinä autoja orottaes Askan kevaritaloon pihalla rupes Tukkineuvos kertomhan Lapin kuninkahasta ja Saukosken keisarista. Kaukana siälä Lapin perukoolla, Kualajärven pitäjän pohjoospualella, on Savukosken elikkä niinku sitä siälä sanothan Saukosken, keisarikunta, joka tosin vain tavallisena pitäjänä kuuluu Suamen tasavaltahan. Saukosken keisarikunnas hallittoo täysivaltaane keisari nimeltä Kaaleppi, jota myäskin kuttuthan Lapin kuninkahaksi. Koko Lappi tunnustaa ja tuntoo kuninkahansa, Kaalepin, vaikka keisarivaltuuret sill’on vai perintövaltakunnasnansa Saukoskella.
Kaalepin isäkin oli jo Lapin kuningas. Hän omisti ja hallitti rajattomalla vallalla suunnattoman suuria aloja Lapin syränmaita ja mettiä. Ja porolaumat oli lukemattomat.
Perintoruhtinahansa, tämän Kaalepin, lähretti isä Oulun kouluhun siältä satojen peninkulmien takaa Lapin perimmääsiltä perukoolta. Kaaleppi kasvoo ja eristyy koulus erinomaasesti. Tuli ylioppilahaksi ja rupes lukemhan lakia. Hän otti opinnot perinpohjaasesti ja sitä varte jo toisena opintovuatena Helsingis ollesnansa osti ensimmääsen juritiikan oppikirjan niinittään: Serlok Holmesin yhren salapoliisiromaanin.
Tämä kirja jäi samalla hänen ainuaksi ja viimmeeseksi lainlukukirjaksensa. Eikä Kaaleppi jaksanu, eikä viittiny sitäkään eres loppuhu lukia, sillä senaikaasen lakitiäthen ylioppilahan alustavhin toimenpiteesihi kuuluu kovasti laaja käytännöllinen ja kokeellinen harjoottelu Kämpin, Kleinen, Katanin ja Oopperakellarin klinikoos ja instituutiis. Ja kovasti tyyrist’ oli siihe aikhan ahkera ja perinpohjaane opiskelu Helsingis, varsinki juuri juritiikka ja varsinki juuri Kaalepille, tunnustetulle ja juhlitulle Lapin kuninkahalle, jonka isän porolaumas oli enempi sarvia ku kaikenmailman lakikirjoos pykäliä ja parakraafia. Kaaleppi syätti nälkääsiä, vaatetti alastomia, (jok’ olivat viänhet vaattehensa panttiin kuivamhan) ja juatti janoovaasia. Ja varsinkin niit'oli paljo.
Nii janottavaa aikaa ku Kaalepin opintoaika, ei Helsingin yliopiston aikakirjat tiärä toista kertua. Kaaleppi koitti parhaansa tehrä ystäviensä ja tuttaviensa virkistämiseksi, juattaan ja syättään niitä. Lopuksi ei Kaaleppi keriinny muuta tekhönkää ku maksamhan. Porokarja vähäni, vuaret kuluu ja lopuuksi Kaaleppi tykkäs jotta kyllä se ny saa jo hänen pualestansa piisata, kun niitä iakikirjojaki kuuluu olovan kyynäräkaupalla ja monellaasia. Kaalepin tuli ikävä takaasi isäänsä maalle ja siksi toiseksi oli isäki jo jättäny pulkkansa, poronsa ja kinthansa poijalle. Nii rupes poika Kaaleppi Saukosken keisariksi ja Lapin porokuninkahaksi.
Kerraasti sai Kaaleppi päähänsä, jotta rakentaa ittellensä uuren taloon. Mutta mistäs siälä erämaas otti naulat? Ja nii lähti Kaaleppi porovaljakolla ajamhan yli lumisten tunturien kolmesataa kilometriä Ouluhu.
Istuu ja tuumas Oulun susiteetis, jotta taitaas olla parasta hakia ne naulat Helsingistä. Kaks hevooskuarmaa niitä piti olla. Ja nii lähti yhtenä aamuna Helsinkiin.
Siälä rookas tiätysti paljo vanhoja tuttuja ja viikon päästä päätti Kaaleppi hakia ne naulat Berliinistä. Mutta ku pari viikkua oli Perliinis naulojaki kattellu ja funteerannu, nii otti ja ajoo suaraa Roomahan asti. Siältä osti kokonaasen vaunulastin suuria ja piäniä nauloja ja hyvän kaupan päälle passas vähä ryypätäkki. Pari viikkua siinä meni, ennenku sai kaikki siihe laihi, jotta passas lähtiä Suamehen taas Saukoskelle päi. Sen naulalastin kans sitte lähti. Esti Perliinihi ja ku sinne asti oli onnellisesti pääsny, nii pitihän sitä vähä juhlia. Viikon päästä olivat Kaaleppi ja sen Roomasta tuama naulavaunu Tallinnan satamas, mutta sitte tuli toppi. Kaaleppi räknäs jotta se’ei kannata. Tahtoovat ryäkälehet nii paljo sen rautatiävaunun kuljettajaasta lahren poikki Helsinkiin, niinku Kaalepill’ oli tarkootus, jotta Kaaleppi sanooki jotta:
— Se’ei kannata! Sillä rahalla mä saan Helsingis kaks lastia nauloja, jott'en sunkaa mä ny hullu oo — —