Kevättalvella oli sitte tullu suuri trusa herroja Helsingistä ja niill'oli ollu paljo passarimiähiä följys, monet turkit ja kaulahittet yllä.
— Kyllä s'oli eri touhua se karhun tappo — sanoo Paavo — kun mun piti olla siinä aina varoolla, jottei se karhu vai käy niiren herraan kimppuhu. Mutta sattuu se yks pihtikinttu ja isoonoukkaane herra osaamhan kumminkin nii, jotta karhu kuali, ku lähti pesästä. Suuret pivot ja kovat puheenplotinat oli sitte päälle piretty ja viäl’ oli pyyretty, jotta kun vain löytää uuren tappamattoaman karhun makooksen, nii heti pitää ilmoottaa Helsinkihi ja siältä tuloo karhun tappajia vaikka kuinka pitkältä ja maksaavat hyvin. Ja hyvinhän se niin passaaki, jotta antaa herraan vai hurrata ja maksaa, minä pistän rahat plakkarihi — tuumas Paavo.
Torpan Paavon huushollist’ on 30—40 kilometriä Vuotson lappalaaskylähän, johna majataloa hoitaa yks lappalaasperhe. Majataloo on rakennettu lappalaastuvan viärehe aiva tian vartehen. Pyssynhollin pääs on kolme neljä muuta lappalaasasumusta. Näill’ on oikiat puusta tehryt suamalaasmalliset tuvat, mutta muotoonhan lappalaaset asustaavat vain seipähistä pystyttään kokhonpannus koras, john’ on kivi keskellä hynttyä ja taivas paistaa katon reijästä sisälle.
Lappalaaset on pikkuusia äijänkänttyröötä, joll' on heikot sääret ku hyttyysillä. Niiren miälest’ on komiaa, ku miähell’ on ohkaaset ja väärät fletkusääret ku piipunvarret. Ääni on lappalaasilla ku lampahilla lauhkia ja inisevä. Ne kävellä flessukoovat ku olis vahinko aina housuus. — Lappalaasakat on piäniä vääräsäärisiä tylleröötä, kaikki samannäköösiä, eikä korjaksi voi sanua yhtäkää. Verhat niill’ on kovasti räikiänfärisiä, nii miähillä ku akoolla. Pääfärit on sininen, punaane ja keltaane, jokk’ on Lapin kansallisfärit. Miähill’ on pääs niin sanottu »neljän tuulen lakki», jok’ on ku lapsen tyyny neliskanttinen ja paksusti topattu. Se on tavallisesti sinistä verkaa ja joka nurkkahan menöö keskeltä päätä keltaane eli punaane rantu. Ja keskipääs on korja tupsu. Akooll’on kans komia ja tairokkahasti neulottu myssy. Miähill’ on päällä jonkillaane möhliä mekkoo, siinä vyä ja suuri poronluusta tehty tuppihoito vyällä. Kaulas on pyhääsehe aikaha jonkillaane hilkku kiaroottu niinku merimiähillä. Ja kintut on pauloottu aiva ihomyätääsiksi. Jaloos on poronkoivista kursitut karvakengät eli kallokkahat, niinku siälä sanothan.
Huanosti on lappalaasten asiat. Ennen n’oli rikkahia ja hyvin toimhentulevia; nyt n’oon köyhiä ja surkeeta ihmisiä. Ennen oli niillä tuhansia poroja, joita söivät ja möivät. Soran aikana ovat lappalaaset huushollannehet nii, jotta nyt on porot hävinnehet aiva olemattomiin. Kuuluu olevan enää koko Lapis vain 15 lappalaasperhettä, jokka viättäävät entistä kiärtävää elämää. Toiset ovat asettunhet asumhan puuhuanehisihi niinku muukki »lantalaaset» (suomalaiset), ja siin’ on syy lappalaasten kurjuutehe ja perikatohon. Se on tämän »siunatun» sivistyksen ansio, jotta se viää perikathon luannonkansat. Se viaroottaa ne pois vuasisataasista esi-isiltä perityystä elintavoosta.
Lappalaaset yrittäävät nyt siirtyä tupaihmisiksi ja koittaavat hankkia toimhentulonsa samalla lailla ku sinne asettunhet suamalaaset. Mutta siinä ne pahoon pettyvät. Ei oo lappalaasen kruppi kovas tyäs harjaantunu kestämhän siinä ku tavallinen tukkijätkä. Eikä oo lappalaane knuppinsakkaa pualesta suamalaasen tasalla. Lappalaasista saa sanua, jotta ei jaksa kruppi, eikä kestä knuppi.
Viälä kaiken kurjuuren lisäksi ovat lappalaaset miähet ruti laiskoja. Akat on ahkeroota ja hoitaavat koko huushollia, passaavat äijänkänttyräänsä n’otta häjyä teköö kattua. Ku lappalaasell’ on suinki rahaa, nii trengin se ottaa ittellensä suamalaasesta jätkästä, vaikkei olsi mitää tekemistäkää. Trenki narraa ja jutkuttaa lappalaasta aikansa ja nylköö siltä kovaa palkkaa. Ei kelpaa lappalaane rakentamhan omaa mökkiänsäkkää. Suamaiaasen pitää palkata timpermanniksi. Viinahan on Lapin äijä persoo. Juara lillittää vaikka viimmeesen killinkinsä. Tupakkia polttaavat nii miähet ku naiset ja kaffia trönätähän yhtämittaa.
Lappalaaset on kualeva suku. Uusia ei tahro tulla ja vanahat konttii maan rakohon.
LAPIN KULTAJOELLA.
Sorankyläst’ on 130 km Lapin kultajoelle, Hangasojalle, jonka viäres on Laanilan majataloo. Rovaniämeltä asti on sinne kokonaasta 266 km. On siinä matkaa, mutta autolla sen huristaa yhres voorokaures.