Aharasta siäl'oli nukkua Jakolan Mikon ullakolla, mutta meni se. Väsynehiä oltihin ja kukin koitti haukkoja ilmaa sen ku kerkes. Sellaane jyrinä siälä ullakolla käyy, jotta kovasti oli taloonväki peljänny tornin hajuavan. Mutta kyllä kans olimma hyvin nukkunhet. Järvenrantahan marssittihin hantuuki kainalos silmäpyykille. Aurinko paistoo korkialla, leppoone tuulenhenki hiveli poskipäitä ja loiskutti lainehia rantakivillä. Miäli oli yhtä raitis ku aamu raikas.
Kun oli saatu aamukaffit ja tyhjennetty muutamia fiilipunkkia nii oltihin taas valmihia jatkamhan matkaa Patsjokia alhappäi. Suamen Matkaaluyhristys on hualehtinu siitä, jotta Petsamhon menijöötä varte on järjestetty säännöllinen moottorilaivaliike Nautsista Jäämeren rantahan, Kolttakönkähälle, josta sitte pääsöö toisella laivalla Petsamhon. Tätä veneskyytiä moottorilla ylläpitää yks kauhavalaane Lammi niminen miäs, joka asuu Salmijärvellä ja harjoottaa siälä samalla kauppaa. Sen oli puhet tulla meirän joukkua vastahan Näutsihin, mutta moottori oli menny prilleehi, n’ottei se joutunukkaa aikanansa. Meirän oppahaksemma matkalle oli liittyny jykevä jääkärikapteeni Autti Lapin rajavartiostosta ja se hommas meille venehiä ja rajasotilahia soutamhan. Pualivälis Höyhenjärviä tuliki sitte Lammi vastooksille ja Jakolan Mikosta asti saatihin istua moottoripaatis. Veneskyyti Nautsista Kolttakönkähälle maksoo 200 markkaa hengeltä ja matka kestää toista voorokautta.
Mä utelin siltä Lammilta, kuinka s’oon tänne Peisamhon kulkeepunu ja mitä se tykkää olostansa. Sanoo vai jotta:
— Tulipahan lährettyä siältä tuppi-Kauhavalta Sippoolan kylästä vähä levjemmille markinoolle. Kaupooll'oon kulkenu ja tänneppähän on tullu jäätyä. Kolmatta vuatta mull’on pikkuune kauppa ja asumus tuala Salmijärvellä. Ku tuli ruvettua Matkaaluyhristyksen kans kauppoohi matkustajaan kuljettamisesta Kolttakönkähän ja Nautsin välillä, ja ku mä samalla kuljetan Petsamon postia, nii onhan täs tulettavaa hommaa. Tänä kesänä tilasin tämän 5 hevoosvoiman moottorin ja nythän se käy mukavasti kuljettaa postia, matkustajia ja tavaroota, ku on näin tilava veneski.
Se Lammi on viälä nuari miäs, ja kaikesta näki, jotta kyllä se miäs rahaa kasaa. Sellaasia siälä pitääs olla Petsamon puales enemmältä. Kyllä siäl'olis monellaasia mahrollisuuksia yritteliähille ja tarmokkahille miähille.
Justhin ku m’olimma lährös Jakolan-Mikosta, nii ranthan tuli suuri veneslasti ulkomaalaasia huvimatkaalijoota elikkä turistia, niinku fiinisti sanothan. Siin’oli herroja ja frouvia kymmenkunta. Toiset puhua honottivat enkelskaa, toiset tolittivat norjankiältä. N’oli tulos Kolttakönkähältä ja reissasivat Rovaniämelle ja siältä Helsinkiin. Kovasti olivat herraasis matkapukimis. Yhrelläki frouvall'oli miähenpuku yllä, housut vai vähä tavallista möhliämmät, ja kukoonhöyhen lakis. Tämän nuaren housufrouvan miäs oli kovasti paksu ja lyhyt vanha äijänkänttyrä, joll'oli niin suuret ympyriääset ja mustasankaaset klasisilmät pääs jotta se kätteli ku kaffikupiilla. Mutta frouv’oli nuari ja nätti. Ja eikhän s’ollu vähä lapsellinenki. Ainaki se hypellä primputteli heti ku venehestä pääsi. Ku mä satuun seisomhan siinä keskellä pihaa, nii tuli ja kysyy multa jotta:
— Tu ju spiik inklis söör?
— Jees mai köörl, ai spiik inkliskaa jotta pritaa. Hau du ju duu?
— Veri veli! — tuumas se ja päästi aika naurun.
Siihe tuli jo Jakolan Mikon emäntäki kattomhan uusia tulijoota. Ku mä sanoon sille jotta: