Luttojoesta on viälä muistettava yks merkilline seikka. Se on siitä imhelline ja harvinaane joki, jotta se virtaa kahtahalle. Se alkaa lähtehestä josta toinen joki juaksoo Jäämerehen ja toinen Kemijoen kautta Pohjanlahtehen. Luttojoen yks sivujoki, Suomujoki, saa nimittään alkunsa samasta paikasta, josta Kemijoen Luirojoen Kopsusjokihaara alkaa.
Ihmisasutus on Petsamon aluehella levinny pääasiallisesti kolmen vesitiän vartehen. Vanhin asutus on Patsjoki-varres. Sitte tuloo Petsamon vuano ja Kalastajasaarennon vuanot. Niiren asukkahat ovat melkee yksinomaan kalastajia. Kolmas asutusalues on Luttojoki, mutta siälä asuu pääasias kolttia ja vain harvas joku yksinääne suamalaane mettäneläjä.
Voi sanoa, jotta Petsamon aluehen sisäosat on melkee asumattomia. Samoon on Petsamonjoen varsi asumatoon. Se on 110 km pitkä mutta sen varrella ei oo muuta ku yläluastari ja yks pahaane kolttakylä. Jos tua kylä on kurja ja piäni, nii on sillä eres mahtava nimi. Sen nimi on Moskova! ja sijaattoo n. 8 k. Yläluastarista jokivartta ylöspäi.
Asukkaina on Petsamon alueheila nykyänsä tuas 1,700 henkeä. Oikee henkikirjoos ei niit’oo niinkää paljo, sitä varte ku ei eres tiäretä viälä mitä kaikkia siälä erämais elääkää. Vuanna 1921 laskettihin Petsamon väki 1,423 hengeksi, mutta mettis arveltihin elävän nuan kolmisen sataa, jokk’ei oo kirjoos ei kansis, enempää papin ku nimismiähenkää.
Ja kuinkas nuasta »mettän elävistä» nii helpolla selvän ottaa ja kirjaa pitää? Saa vain kuulla, jotta johnaki kymmenen peninkulman pääs pohjattomien soiren ja monien tunturien takana kuuluu asustavan jokin Ontrei, Illep, Kärppä, Huotari, Kiuril, Ann-Evvan, Mitri, Oskari tai Jussa tai paljas »leski» piänes turvemajas. Se pyyrystelöö lintuja, onkii kalaa ja elättää ittensä herratiätää millä konstilla. Akkaki kuuluu olevan ja joitaki kastamattomia lapsia. Ei tiärä tällääne »Jussa» mihkä valtakuntahan hän kuuluukaan. Eikä välitäkkää. Se on sille yhrentekevää. Se onkii kalaa, koittaa elättää ittensä ja kualoo ku aika tuloo joko jumalan tautihi, tapaturmaasesti eli nälkähän tai viluhu — ilman enempää melua.
Ei »Jussa» syytä maailmaa, eikä muilta ihmisiltä mitää apua vaari. Niin, mitä mailmalla sitte on oikiastansa Jussan elämisen kans tekemistä? Mailma, ja nua valtion virkamiähet, ei ne mitää Jussalle anna, mutta ottamas ovat perhanat heti jos ei muuta, nii »henkirahaa».
Muuta vuarovaikutusta ei näiren erämaan ihmisten ja »hallituksen» välill’oo, ku se mitä esivalta yrittää havertaa mettän »Jussaa» tukasta kiinni jonkin »lain» rikkomisesta, poronvarkauresta, »kruunun» mettän kaatamisesta, Jussan oman viinan kuljetuksesta (!), kahren ihmisen välisestä rehellisestä tappelusta, johna kellää muull’ei pitääsi olla mitää sanomista j.n.e. Ku laki ja esivalta tällä lailla kaikes vain sortaa Jussaa, niin Jussa pualestansa ei liijoo välitä tukkia ittiänsä tuallaasten herrojen kirjoohin.
Jos virkamiäs tahtoo haastaa Jussaa käräjille, pitää siinä tämmimiähen varata ittellensä kahren viikon eväskontin selkähän, venehen ja apumiähen soutamhan ja sauvomhan. Ku on sitte viikko taivallettu ja ehkä viimme osuttukin Jussan mökille, nii saattaa se olla kylmillä ja Jussa muuttanu aikoja sitte jonnekin mualle. Ota selvä! — Taikka on mökis vai akka ja lapset, mutta Jussa itte on lähteny Venäjän pualelle Kaariahan jauhoja ostamahan ketun ja oravan nahoolla. Sopii istua alha tämmimiäs, ja orottaa. Ei se siälä viivy jos kolme viikkua jos ei oo sattunu samalla tyätä saamahan. Näin paljo vaivaa ja kuluja on korkialla kruunulla esim. Jussan piänestä pöhnästä, josta laki määrää Jussalle ehkä 50 mk ryyppysakon. Joka koko sakkotuamiokaa ei merkitte mitää muuta ku lisää kuluja valtiolle. Kas näin: Oulusta pitää lähtiä tuamarin kiärtämhän Ruattin ja Norjan kautta laivalla Petsamhon pitämähän käräjiä, jonkin juapumuksen, tappelujupakan eli muun joutavan takia. Tuamarin matka tuloo nykyään maksamhan lähes pari kymmentätuhatta markkaa. Kansa on köyhää, ei oo sakkorahoja. Pitääs siis lähtiä linnahan esim. 10 päivän rangaastusta istumhan. Oulus on linna. Kannattaa sinne kiikuttaa miästä, vaatettaa ja syättää välillä — ja tuara takaasi taas korjasti friikyytillä Petsamhon! S’oon tämä tällääne muarollisuus ja kankeus, joka niälöö suuria summia Petsamon hoiros. Syy on virkakoneestos ja sen kaavamaasuures.
Kerrompa täs piänenä esimerkkinä meirän virkakomennosta yhä viäläki meillä käytetystä virkämiähen matkalaskun teosta, johna on yhtenä vakinaasena tulopualena »matkatavaran siirto asemalle». Ennenvanhaan ku mäkin kuuluun läänin virkakuntahan ja jouruun silloon tällöön tekhön juhlallisia virkamatkojaki läänis, opiin tuan olemattoman »matkatavaran siirron», joka tapahtuu 4 kertaa joka matkalla, à 2 mk kerta, 8 mk yht. Nyt on taksaa vissihi nostettuki. Mun oli vähä noukka punaasna, ku ensi laskua kirjootin, jotta paanko mä tuan matkatavaran siirron tuahon vai en, ku ei mulla kerran mitää matkatavaraa ollu?
Kysyyn neuvua vanhemmalta virkaveljeltä jotta: