Kolme voorokautta m'olimma kattellehet ja tutkineet Petsamon vuanon perukas yhres rypähäs olevia Parkkinan, Näsykän ja Alaluasterin kyliä, jokka yhthensä muarostaavat tulevan Petsamon kaupungin. Neljännen päivän aamuna koottihin sitte taas kimpsut ja kampsut yhtehe ja marssittihin Parkkinan kylän laivasillalle, johk’ oli kokoontunu paljo kylän väkiä kattomhan retkikunnan lähtyä. Astuttiin pikkuusehe moottorivenheshe, heilutettiin kättä hyvästiksi ja kiitokseksi ja ajaa hurahutettihin parin kilomeetrin pääs vuanolla orottavhan Suami laivhan, jolla suunnattihin matka Kalastajasaarennolle. Laskuveren tähre ei höyrylaiva päässy Parkkinan kylän rantahan asti.
Muutoon niill’ on siälä Petsamos käytännös paljo sellaasia murresanoja, jostei tavalline suamalaane käsitä hölynpölyä, jos ei kysele, mitä se nierkittöö. Mitäs luuletta, jotta sanat »ulli» ja »hiaruva» merkittöövät? — Ulli tarkoottaa nousuveren aikaa ja hiaruva laskuvettä. Ne on norjankiälestä laihnattuja ja vähä petrattuja sanoja. Ulli tuloo norjalaasesta sanasta fullvand, täysvesi; hiaruva sanasta fjärvand, kaukovesi.
Ku Pummangis Rekinan taloon emäntä kysyy multa, ku mä popsiin rasvas paistettua herkullista pallasta jotta:
— Taitaa olla hurrikas ruaka? — nii »hurrit» tuli heti mun miälhen, mutta mitää en käsittäny.
Tuumasin vai jotta:
— No ei tämä ny kovi hurtilta maistu — —
Nyt ei emäntä voorostansa käsittäny mua. Kysyy hetken päästä jotta:
— Oottakos sitä ennen syäny?
— Kurriako?
— Tätä pallas-kalaa!