Se on isänmaanrakkaus, kotomaan ikävä, jonka ihmine tuntoo krupisnansakki, — mutta vasta sitte kun sen on karottanu. Onnettomia ne, joonka pitää jättää kotomaansa.
Siälä kaukana Jäämeren rannalla Norjan pualella asustaa nuan 10,000 suamalaasta. Tarkkaa tiatua niiren luvusta ei oo, ku ne asuuvat hajallansa ja ovat paljolta sekaantunhet lappalaasihin ja norjalaasihi ja monet ovat jo menettänhet oman kiälensäkki. Nuan sata vuatta sitte olivat Pohjoos-Norjan eli Ruijan rannat niinku senpualen suamalaaset rannikkoa nimittäävät, melkeen asumattomia. Silloon alkoo suamalaasten siirtyminen sinne Pohjoos-Suamesta ja Pohjoos-Ruattista eli Länsi-Pohjasta niinku taas Ruattin suamalaaset maatansa kuttuuvat.
Suamalaanen on merkillinen korpien ja erämairen asuttaja. Se on hiljallensa siirtyny aina vai kauvemmas kolkkohon ja kylmähän Pohjolahan, raivannu viljelykselle viimmeesiä mettän perukoota, pystyttäny multamajansa Jäämerenki autioolle rantakalliolle, sinne, johk’ ei muut oo uskaltanu. Kun sen elämä sitte on pääsny alkuhun ja viaraskin nähny, jotta siäläki on elämän mahrollisuuksia ja tyätäki jo tehty, silloo on suamalaasten asumasijoolle pian kans ilmestyny viaras virkaherrakin lukohon lakia ja laskemhan veroja. Niin on käyny Ruattis ja samoon Norjas. Norjahan veti suamalaasia Jäämeren kalarikkaus ja saivakkin ne asua siälä melkeen huamaamattomina siihen asti, ku norjalaaset havaattivat suamalaasten kalastuksen siälä tuattoosaksi ja ottivat heti isäntävallalla ja varoollansa sen haltuhunsa. Siitä alkoo Jäämeren suurkalastus ja samalla suamalaasten norjalaastuttaminen, jota on sittemmisin tehty johronmukaasesti ja tuloksellisesti jo kymmeniä vuasia. Viimmeesenä vuasikymmenenä on tämä käännytystyä ollu erikoosen määrätiatoosta ja tehokasta. Kerrottihin jotta viälä kymmenkunta vuatta sitte opetettuiin siälä täälä norjalaasis kansakouluus uskontua ja vähä muitaki aineeta suameksi, mutta nyt s’oon aivan loppu. Kaikki opetus käy vai norjankiälellä, ymmärtäkhöt suamalaaset lapset jos tykkäävät. Samoon on kaikki virkamiähet ja viraalliset asiat vain norjaksi. Papit saarnaavat ja tuamarit tuamittoovat vai norjankiälellä. Paitti tätä kiälikomentua harjootethan siälä suamalaasten kääntämistä norjalaasiksi talourellisella politiikalla, joka tuattaakin tarkootettua tulosta. Valtio uhraa vuasittaan suuria summia kouiuopeluksehen, rakentaa hyviä kouluja, niihin oppilaskotia ja ruakaloota, johna köyhän suamalaasväestön lapset saavat paitti vapaan koulunkäynnin, ruaan ja verhat. Samoon rakentaa valtio vuasittaan yhä uusia teitä, ja siitä saavat paikkakuntalaaset hyvää ansiota. Valtio kustantaa sairaaloota ja tarjuaa halpaa lääkärinhoitua. Monia talourellisia yrityksiä kannattaa valtio suurilla summilla. Vuanna 1922 käytti Norjan valtio lähes 40 miljoonaa kruunua, se on Suamen rahas nuan 250 miljoonaa markkaa, tämän rajaseutunsa kaikin pualisiksi talourelliseksi kohottamiseksi ja valtakunnalliseksi lujittamiseksi. Uhrattujen varojen korkua ei orotettakkaa vuasikymmenihin. Kaikella tällä koittaa Norja tehrä asukkaillensa elämän ja toimhentulon paremmaksi, jotta ne lujemmin kiintyysivät maahan ja viaraantuusivat kiälestänsä ja miälestänsä. Se onkin helppoa kun rajan takana, Suamen pualella, ei mitään tällääsiä etuuksia oo tarjolla. Pohjoos-Norjas toimii m.m. yks yhristys, joka valtion varoolla eroottaa 20—30 hehtaarin suuruusia viljelystiloja, rakentaa asumukset, tallit ja navetat valmihiksi ja panoo sulalle maataki jonkin hehtaarin — ja sitte luavuttaa halukkahille yksityysille sellaasenansa koko hoiron. Ei siinä kysytä alkajalta rahoja, ei muuta ku halua ja ehto, jotta raivaa vissin määrän lisää maata joka vuasi. Tilan parantaminen laskethan kualetukseksi pääomalle ja muutaman vuaren perästä saa miäs sen iki omaksensa ilman äyrin lunastusta. Yhristyksen toimesta erootethan ja rakennethan näitä uutisviljelyksiä kymmenittään joka vuasi. Tätä tiätä pyrkii Norja luamhan kiintiän ja oloohinsa tyytyvääsen kanta-asutuksen, tiätysti norjalaasen, mutta kelpaa suamalaanenki ku rupiaa uskolliseksi alammaaseksi.
Suamalaasten uusia siirtymisiä ei Norjan pualelle enää haluta. On täysi tyä entistenkin jurtikkaan sulattamises. Suamalaaset siälä ovat vähävaraasia kalastajia ja tavallisia tyämiähiä, jokka ovat tiätysti suuresti riippuvaasia norjalaasista tyänantajistansa. Köyhän pitää olla nöyrää, sanoo sananlasku ja se pitää katkerasti paikkansa. Sentähren joutuuvakki suamalaaset opettelemhan käskijänsä kiältä ja koittavat sitä puhua tyäpaikoosnansa. Mutta kun omas olosnansa ovat, nii suameksi puhet kääntyy. Näin on laita varsinki vanhemman polven, mutta nuaremmat, jok’ovat norjalaasta koulua käynhet, rupiaavat unohtamhan — —. Kaikki erut seuraavat norjan kiältä ja karsahat kattehet ja huanot paikat suamia puhuvaa. Kun ei oo suamalaasia kouluja, sanomalehtiä, eikä juuri mitää muutakaa suamenkiälistä kirjallisuutta, nii voi helposti ymmärtää, jotta vaikiaa on nousevan suamalaasen polven säilyttää äirinkiälensä sellaases ympäristös.
Suamalaasten keskuspaikka Pohjoos-Norjas on Vesisaaren kaupunki, jonka norjalaane nimi on Vadsö. Täs kaupungis on parituhatta asukasta ja niistä pualet puhtahia suamalaasia. Lisäksi on nuan kolmannes suamalaas-norjalaas-lappalaasta sekaverta, joka ymmärtää ja paljolta puhuukin suamia. Koko kylästä löytää tuskin kourallista nii ummikkonorjalaasta, jok’ ei tulisi suameksikin toimhen. Kaupungilla kuuloo suamia enempi ku Helsingis tai mones muus Suamen kaupungis. Vesisaares perusti jo vuanna 1877 suamalaanen ylioppilas J.G. Cajan Norjan suamalaasia varten sanomalehren nimeltä »Ruijan Suamalainen Lehti». Se ilmestyy kuiteenkin vai puali vuatta ja kerrothan, jotta sen oli pakko lakata norjalaasten painostuksesta ja vainosta. Nykyjään siälä ilmestyy pari norjalaasta lehtiä, joista toinen on turkinpunaanen kommunisti ja sen toimittajana istuu norjan syntyynen suamalaanen, jok’ on muuttanu suamalaasen nimensäkki norjalaaseksi. Miäs puhuu purkista suamia. Muutoon on mainittava, jotta Pohjoos-Norjan tyäväestö on aivan suurimmalta osalta tulenkiukkuusia kommunistia, ja niiren sanomalehret haukkuuvat ja räkättäävät sellaasia törkeyksiä ja kourahantuntuvia valehia Suamesta ja suamalaasesta kansasta, jotta nämä meirän omat kotooset päästäsekaantunhet ovat pikkuusia valkoosia villakoiria niihin verrattuna, jokka karjuuvat ku mettäsiat. Sillä lailla nämäkin väärän lavan huusaajat koittaavat katkoja Norjan suamalaasten sitehiä kotomaahan ja hävääsemällä Suamen maata ja kansaa viaroottaa suamalaasia omasta kansallisuuresta. Ja sitä varte ei vallanpitäjät kattokaa tarphelliseksi suhrittaa eli tukkia niiren suuta.
Ja kuitenkin kaikitenkin elää suamenkiäli kaikesta yrmimisestä hualimata sitkiästi polvesta polvehen Ruijan suamalaasten keskuures. Tämä johtuu pääasiallisesti uskonnosta. Norjan suamalaaset samoonkun Ruattin suamalaaset, ovat lestaatiolaasia elikkä hihkuria niinku meirän puales sanothan. Niillä on omat saarnamiähensä niis paikoos, johna suamalaasia asuu ja saarnoosnansa käyttävät ne vai suamenkiältä. Samat saarnamiähet kiärtäävät Suames, Ruattis ja Norjas ja yhteesiä suuria uskontojuhlia pirethän kesän mittahan eri paikoos ollenkaan kattomata valtakunnan rajoja. Lestaatiolaasten suurjuhlihi kokoontuu uskovaasia Suamen pualelleki Norjan kaukaasimmilta perukoolta asti.
Sattumalta tapasin matkalla norjansyntyysen saarnamiähen, joka teki tarkoon selvää suamalaasten asumasijoosta Norjas. Se oli saarnamatkalla nykkin Tromsöön eteläpualella, johna suamalaasia asuu hajallansa Lofoteinkin kalastajasaarilla. Kesällä 1922 pirettihin Hammerfestis suuret heräätysjuhlat, johka otti osaa tuhansihin nouseva suamalaasjoukko. Saarnamiähiä oli monia Suamestakin mukana. Hän mainitti, jotta suamenkiältä pirethän lestaatiolaasten keskuures ikääskun ainuana oikiana kiälenä, jolla tätä ankaraa uskontua sopii saarnata. Monet norjalaasekki, jokka ovat uskohon liittynhet, ovat opetellehet suamia vain uskonnon takia. Se seikka, että suamalaaset Norjas samoon ku Ruattis ovat omaa uskoansa, onkin se luja panssari, joka suajaa niitä sortumasta epäkansallisuutehen. Se on se kova pähkinä, jota ei Ruattin eikä Norjan hallitukset saa rikkipurruksi. Ja sen sisällä säilyy suamalaanen syrän, miäli ja kiäli.
SÄHKÖJUNALLA RUATTIN POIKKI. — RUATTIN SUAMALAASTEN OLOOSTA.
Laivamatkamma »katinhännän» ympäri päättyy piänehen Narviikin kaupunkihin kaunihin Ofoten vuanon perukkahan. Siältä alkaa rautatiä kiipimhän Skantinaavian niämimaan selkärangan, Köölin vuariston, poikki yli tunturien Pohjanlahren rantaa kohre, tullen Ruattin pualelle Bodenin linnootuskaupungis, josta kääntyy sitte pohjoosehen ja huippaa Karungin kautta Haaparannalle ja siitä korkian sillan ylitte meirän Torniohon. Tämä matka on 607 km ja tiketti maksaa toises luakas 61:80 Norjan kruunua. Juna lähtöö Narviikista illalla klo 6 ja seuraavana päivänä pualenpäivän aijoos ollahan Tornios.
Narviiki on pikkuune ja uusi kaupunki, joh’on n. 7,000 asukasta. S’oon syntyny vasta poikkiraran rakentamisen jälkhen, joka valmistuu v. 1903. Piänestä kyläpahaasesta on vähäs aijas pullahtanu kaupunki, joll’on ny tärkiä merkitys, sillä sen kautta kuljettaa Ruatti Kiirunavaarasta ja Jellivaarasta vuasittaan miljoonia tonnia rautamalmia ulkomaille. Narviikin satarnas on mahtavat malminlastoolaitokset. Junat lykkäävät malmivaunut korkeelle kaarisilloolle, joiren alle uivat suuret kuljetuslaivat. Siältä telinehiltä kuulaastahan vaunut suaraa lastiruumihin. Monta junaa on päivittään matkalla erestakaasi kuljettaan rautamalmia.