— Kylhän n’oon puhunu vähä yks ja toine, jotta pitääs lähtiä, mutta saa sitte nährä syääkhän sika evähät.
Samas tuli siihe yks miäs ja kysyy jotta:
— Onko herrat kansanerustajia?
— Joo, kyllä m’oon — sanoo Hermanni, jok’ oli varma asiasta.
— Jahas — sanoo miäs. — Min'oon Kemin kaupungin majootustoimikunnan jäsen, jotta saatta frii ruaan ja kortteerin Kemis. Täs oli teille majootuspiletti.
— Oottakos te kans kansanerustaja — kysyy sitte multa. — Mä kuulin miähen puheen sortista heti, jotta s’oon Etelä-Pohjanmaita kotoosi ja tokaasin vastahan jotta:
— Oon mä kans jonkillaane kansan edustaja, vaikken mä valtiopäivillä istu.
Miäs kätteli silmät pyäriääsnä hyvän aikaa, eikä käsittäny mitää. Kysyy viimmee jotta:
— No kuuluttakos te sitte tähän samhan eruskuntaroikkaha?
— Joo kyllä mä kuulun. Mä följään niinku perhänkattojana.