— Täs mä ny taas oon niinkus näjet…
— No mikäs on hätänä? Mihnä oot ollu?
— Putkas tiätysti! — huakii Eljas ja kynsii takkuusta päätänsä — Kyllä s'oon kirottua, ku ei tuata Kualemanloukkua saara pois, ku aina mä tartun siinä kiinni.
— Kuinka nii?
— No ku Vöörinkaupungille ei oo muuta tiätä ku tua Kualemanloukku, josta pitää kulkia. Se on ku hiirenkillerö, josta syrän kurkus pitää yrittää livahtaa läpitte, jottei poliisi huamaasi. Eileenkin illalla min'en ollu ottanu jos pari kolme plörökuppia ja kuljin niin reirusti ja rentua ku ainaki oikia miäs, jok'ei oo kellekkää pahaa tehny. Kun sitte tuliin Kualemanloukulle, nii siinä seisoo taas vahris se sama maaltatullu poliisi, joka heti niskahan jotta siitä tuata nuan jollakin sopivalla lailla huamauttaas poliisimestarille, jotta me vöörinkaupunkilaaset oomma sorretus asemas…
— Jaa, kuinkhan tua olis oikee…
— Sen tuanaasiako sen poliisin tarvittoo aina justihin siinä killerönsuus seisua ja vahrata ku hämähäkki. Miksei se promeneeraa pitkin katua ja töllistele siälä toises pääski? Mitä se aina siinä seisoo — manas Jupiaane. — Kirjoottaasit Jaakkoo lehtehe jotaki siihe laihi, jotta tua Vöörinkaupungin poliisi on sitte laiska miäs, jok'ei viitti yhtää kävellä. — Pansit nuan kiärästi vai, jotta poliisimestari käskis niiren kuljeskella erestakaasi karulla. Jaksaashan sitä sittekki nurkan takana vähä orotella ja kattella, ku se menis poispäi, nii silloo livahtais ku koira veräjästä…
RAUTAKANKI.
Kauan se kesti ennenku lunta saathin tänä talvena. Ihmiset pakkas tulhon jo nii krätyysiksi ja kiukkuusiksi n’ottei kärsinehet paljo puhuakaa, ku kaikki tarvestyät jäi tekemätä, puut mettähän ja heinät latoohi. Lehmät huutivat navetas kurkku suarana suuhunpantavaa ja tuvas meiskas emäntä jotta:
— Millä mä täs pärnöötä keitän ja ruakaa laitan, ku ei oo puita paran ala? — Kaikki riskut ja purut on puularosta poltettu. Samoon kenkärajat kokilta ja ne lavittarauskat ja se isävainaas vanha kaljatynnöriki on menny saman tiän tornin kautta taivahalle. Ei siit'ollukkaa enää muuta ku kimmet jälellä. — Jaa, oli siitä näimäs viälä tappiki tallella ja sillä mä keitinki tänä aamuna kaffit — —