— Niin no — miksen minä sitä tee, myönsi Varsanniemi. Minä olen muutenkin ajatellut kaupunkiin mennä näinä päivinä. Niin jotta — kyllähän se sopii.
— Sittenhän se sopiikin kovin hyvin, ihastui Ratulainen. Ja nyt me juomme kahvit sen asian päälle, koska näkyy juuri tulevan.
— Harjakaisiksi, naurahti opettaja.
— Niin. Harjakaisiksi, naurahti Ratulainenkin.
Emäntä asetti kahvitarjottimen pöydälle, siirsi tuoleja pöydän luo ja käski tulla ottamaan kahvia.
XVI.
Setä ei ottanut Masaa hoitoonsa. Eikä oman paikkakunnan ihmisistäkään kukaan siihen suostunut.
— Hoitakoon Varsanniemi loppuun asti, kun kerran ottikin, sanoivat.
— Ja kun kerran sen tuollaiseksi on opettanut, sanoivat jotkut, äänessä eräänlaista vahingoniloa. Kärsiköön itse.
Ja vielä jotkut sanoivat: