* * * * *
Eräänä talvisena sunnuntai-iltana, poika-Masalle rahaa antaessaan kysyi isäntä häneltä, renki-Masalta:
— Eikös sun tekisi mieli iltamaan?
Masan suu vääntyi hymyntapaiseen kierteeseen ja arasti isäntään vilkaistuaan hän painautui jälleen lukemaan edessään pöydällä olevaa kirjaa.
— Kyllä minä rahaa annan, sanoi isäntä. Ja kun Masa mitään sanomatta yhä vain luki, jatkoi hän:
— Saisit sinäkin mennä vähän ihmisten joukkoon. Rupeat pian pelkäämään ihmisiä, kun aina niiden kirjain kanssa vain välästelet.
Masa painoi kirjan kiinni ja näki isännän seisovan avattu kukkaro kädessä ja kaksi sormea kukkarossa valmiina nyppäämään sieltä rahaa.
— Tuos'on. Mene nyt! kehoitti isäntä ja heitti hopeaisen markan Masan eteen pöydälle. Aika mies — pitäähän sitä jo ruveta tyttöjäkin katselemaan, pilaili vielä.
Masa hymyili altakulmain, kun isäntä tyttöjen katselemisesta puhui, nousi haukotellen ja käsiään oikoen ja vei kirjan kaapin nurkalle.
Poika-Masa silloin jo meni ovessa.