— No eikös se sitten kelpaisi, kiiruhtaa emäntä sanomaan.
— Niin, mutta kun se oli mulla viime sunnuntaina kokouksessa, vaikeroi Hilma.
— Vaikka olisi ollut kahdessa kokouksessa.
— Pumpulipuvussa kesäjuhlalle! sanoo Hilma halveksien ja nakkaa niskaansa.
— Liikakin hyvä se on tällaisella ilmalla, inttää emäntä.
— Kyllähän te menisittekin vaikka navettahameella.
— Vaikka paitasillani. Tuollaisiin komeleihin. Vieläpäs kun värkkikin!
— Sopiikos tämä? kysyy Hilma Sannalta, pumpulipukua näyttäen ja äänellään mairitellen Sannaa vastaamaan, että ei sovi. Sanna kuitenkin vastaa vain:
— En minä tiedä.
— En minä sitä pane, tiuskaa Hilma ja viskaa pumpulipuvun lattialle.
Tuon vaaleansinisen musliinipuvun minä panen.