— Pane mikä tahansa, sanoo emäntä kyllästyneesti ja menee tupaan. Sanna menee hänen perässään, ottaa kampansa penkiltä ja menee luhtiinsa — kesäjuhlia varten pukeutumaan hänkin.
Verkkaisesti kuin jotain muuta miettien riisuu hän askarepuvun pois päältään, ja jää paitansa rintamusta nyppimään.
Hilman alusvaatteissa oli pitsiä ja brodyyria kaikkialla. Hihoissa, kaula-aukoissa, hameen helmassa ja joka paikassa. Leveämpää ja kapeampaa, välipitsit ja kaikki.
Hänen vaatteissaan ei ole palastakaan. Karkeaa kotitekoista pellavakangasta vain paita ja liivi. Eikä hänellä ole oikeaa valkoista alushamettakaan. Puoliksi pidetty, itse kudotusta puna- ja valkoraitaisesta pellavakankaasta tehty alushame vain. Saarenpään peruja — — ainoa mitä enää on jälellä. Ja puku — —?
Sanna kohotti hiukan päätään ja loi alakuloisen katseen seinällä riippuvaan punavalkoristiseen pumpulikankaiseen pukuunsa, ja muisti, kuinka Hilma sanoi: "pumpulipuvussa kesäjuhlalle!"
Hilmalla on tuska siitä, minkä puvun valitsisi. Minulla ei ole sitä tuskaa, ajatteli Sanna ja hymyili ivallisesti.
Sopiiko hänen mennä kesäjuhlille? Pumpulipuvussa? Kun ei Hilmakaan sillä mene?
Mutta Hilmahan onkin talontytär. Tietysti hänen pitää olla paremmin puettu kuin piika. Piikain kyllä sopii mennä pumpulipuvussakin.
Piika. —
Sopiiko hänen mennä ollenkaan nuorisoseuran kesäjuhlille, kun hän on piika? Eiväthän toisetkaan piiat niissä kulje. Työväenyhdistyksen juhlilla vain —