"Koetas sinä nyt vain se muistaa ja — —"
Hän vieläkin muistaa, kuinka emäntä katkaisi lauseensa kesken ja meni tupaan.
Itse meni hän juurikasvimaata perkaamaan. Ja silloin — —!
Sitä hän ei unhota koskaan.
Hän ei ehtinyt kitkeä kuin puolen lyhyestä porkkanapenkistä, kun he jo tulivat takaisin. Hevonen laukkasi, korskuen ja pärskyttäen, sen kuin voi, ja rattaat tulivat perässä kyljellään toinen pyörä ilmassa ja toinen aisa hevosen seljän päällä. Isäntää ei hän nähnyt. Mutta kun hän ehti puutarhan portista pihaan, syöksi hevonenkin tallin ja halkoliiverin välistä pihaan niin että rattaat iskivät tallin nurkkaan ja kori meni pirstoiksi ja ylhäällä tuleva pyörä lensi kauas. Silloin hän näki isännänkin siellä pirstojen seassa poukkalehtavan. Hän alkoi huutaa hevosta pysähtymään. Emäntäkin tuli portaille ja alkoi huutaa. Mutta hevonen ei siitä välittänyt. Kamalasti korskuen ja sieramet levällään se vain laukkasi ympäri pihan. Silloin hyppäsi emäntä sen eteen. Hevonen löi hänet alleen, tallasi jalkoihinsa ja veti rattaiden jätteet hänen ylitsensä. Emäntä jäi siihen makaamaan, mutta hevonen olisi mennyt takaisin maantielle, jos ei eteen samassa olisi tullut auto, se sama, jota se oli säikähtänyt. Siinä saatiin hevonen kiinni ja saatiin isäntäkin pois sieltä.
Sannaa vieläkin puistatti, kun muisti, minkänäköinen isäntä oli. Hän kyllä ei ollut paikalla, kun isäntää sieltä pirstojen seasta korjattiin. Sattumalta paikalle osuneen Varsanniemen Miskan kanssa hän kantoi tiedottomaksi menneen emännän kamariin ja toimitti renki-Miskan lääkäriä hakemaan.
Hän kantoi emäntää jalkopuolesta ja Miska kantoi hartioista. Hän itki. Ja melkein itki Miskakin, kun otti hänen kädestään kiinni ja sanoi hyvästi.
Sen jälkeen ei hän ole Miskaa nähnytkään kuin yhden kerran menevän tästä ohi polkupyörällä.
Sannan ajatus pysähtyi hetkiseksi siihen kuin levähtämään. Lähti sitten taas jatkamaan.
Kun hän vihdoin ehti mennä isäntää katsomaan, kannettiin häntä jo tupaa kohti. Häneltä pääsi huuto ja hän oli pyörtyä, niin kamalan näköinen isäntä oli. Verta ja pölyä kaikkialla ja niiden seasta loistivat otsaluu, poskiluut, leukaluut ja hampaat paljaina. Kaikki liha ja nahka oli hankautunut pois niiden päältä. Kaulaan kiertyneet suitsenperät olivat kuristaneet hänet kuoliaaksi — —