Jos Miska ostaisi hänelle kahvit. Tulisi iloiseksi, kun näkee hänet —. Tulee tervehtimään, kyselee ja juttelee ja vihdoin sanoo: "Mutta mennäänpäs juomaan kahvit!" He menevät ja juovat, vehnäsen kanssa. Ja juttelevat. — —
Sannan katse imeytyi pöydän herkkuihin ja ajatus kietoutui siihen kun he Miskan kanssa juovat kahvia — —. Ja kun salissa puhkesi valtava kättenläiske ja syntyi satapäisen yleisön liikahtamisesta aiheutuva kohina, säikähti hän kuin olisi pahanteosta tavattu ja painautui lujemmin seinää vasten.
Valkoesiliinaisia ravintolatyttöjä — Seppälän Mantan ja pari muuta Sanna tunsikin — juoksi salista ravintolaan ja koputtivat kyökin oveen.
— Onko kahvi valmista? kysyivät hätäisesti, kun ovi aukeni.
— On, vastattiin kyökistä vakuuttavasti.
Enempää ei Sanna nähnyt eikä kuullut, sillä samassa hulmahti ihmisvirran alkupää salista ravintolaan ja ravintolapöytä hukkui sinne.
Eikä Sanna enää joutanut pöytää ajattelemaankaan. Salista virtaavaa yleisöä hän vain katsoi, peljäten ja odottaen ja yhä lujemmin seinään painautuen.
Kukaan ei huomannut häntä. Jokaisen katse oli vain suunnattuna ravintolapöytään, jonka ympärillä ensiksi ehtineet jo hälisivät, söivät ja joivat ja tunkeilivat ja astelivat toistensa varpaille ja tyrkkivät toisiaan niin että kahvia läiskyi lattialle ja vaatteille. Sannaankin saakka tungos ulottui. Häntäkin tyrkittiin ja hänen varpailleen asteltiin. Mutta hän ei hievahtanut, eikä kääntänyt katsettaan pois ovesta, josta yhä vain tuppasi ihmisiä ravintolaan.
Siinä hän seisoi vielä silloinkin, kun suurin tungos ja kohina jo oli vaimentunut ja ravintolaan tulleista suurin osa mennyt eteiseen vievän oven kautta pois, eikä uusia enää tullut kuin harvakseen vain.
Hän ei ollut vielä nähnyt Miskaa. Ja häntä alkoi jo pelottaa, että jos ei näekään. Jos ei Miska olekaan täällä? Hän aikoi kurkistaa saliin, mutta samassa kuului sieltä niin äänekäs lähestyvä naurun helinä, että hän vetäytyi äkkiä takaisin ja jäikin odottamaan. Sieltä tuli kaksi avokaulaiseen ja lyhythihaiseen, aivan valkeaan pukuun puettua tyttöä, jotka nauroivat ja kiemailivat välissään tulevalle pojalle.