Rikku palasi takaisin.
— Avaatko oven? kysyi hiljaa.
— Rikku, kuiskasi Sanna.
— Mitä? kysyi Rikku.
— Rakastatko sinä minua?
— Rakastan, vastasi Rikku.
Liikutuksesta vapisten avasi Sanna oven ja nyyhkien heittäytyi Rikun kaulaan.
XX.
Akat olivat yksimielisiä siitä, että Sannalle pitäisi jo oikein sanoa. Kun on kuin mikäkin votakka! Heti aamulla piti päästä noiden kloppihyväkkäiden kanssa samalle pellolle. Ja kyllä siellä on sitten pidetty eri peliä koko päivä! Naurettu ja laulettu ja kiljuttu kuin kissat maaliskuulla. Pojatkin — muutamat — ovat kuin Perttelin aikaiset karoot!
Syvästi suuttuneina akat aina lyhteen sidettä kiertäessään katsoivat viereiselle pellolle, jossa Sanna renki-Jussin ja päiväläisenä olevan Helipolan Jaskan kanssa leikkasi. Kukaan ei kuitenkaan tullut vielä mitään sanoneeksi.