— Kukahan tässä kaikkia ohiajavia joutaa tunnustelemaan, vastasi täti yrmeästi ja vastahakoisesti antoi kätensä.
— Minä olen Masa, sanoi tulija.
— Masa? Mikä Masa? sanoi täti yliolkaisesti ja jauhoi kahvia.
— Se — Masa. Onpas täti nyt! Katsokaa edes!
Täti katsoi tulijaan.
— Ethän sä vain ole sepän Masa, sisar-vainaan poika? tunnusteli.
— Sehän juuri minä olen.
— No — hyvä ihminen! Kun en minä ollenkaan ymmärtänyt ajatellakaan!
Käy istumaan!
— Kiitos! Tavataan sanoa, ettei oikein jouda istumaan. Ja minun on
nyt vähän sillä tavalla, että minä en jouda pitkiä aikoja olemaan.
Kolmen tunnin kuluttua pitää jälleen olla tuolla naapurikunnan
Metsäkylässä, sanoi Masa.
— Metsäkylässä, ihmetteli täti. Sieltäkö sinä tulet?