— Häh! pääsi Masalta. Sannako?
— Niin.
Ja kuin itseään puolustaakseen kuiski täti kaikki, mitä Sanna oli sanonut.
Masa jähmettyi paikalleen seisomaan. Harppasi sitten sängyn luo ja riipaisi edusverhot auki.
Sanna alkoi rauhattomasti kähmiä ja ensin mumistuaan jotain, josta ei saanut mitään selkoa, hän yhtäkkiä itkunsekaisesti, mutta muuten aivan selvästi huusi:
— Emäntä — emäntä —! — Kuoli se, sanoi sitten väsyneesti.
— Älkää kiusatko! Älkää lyökö! parkaisi vielä, ja taas epäselvästi mumisten riuhtoi kuin jostain irti päästäkseen.
Masa katsoi Sannaan särkynein ilmein, ja tutisevan vanhuksen tavoin päätään nyökyttäen sanoi:
— Sisko rukka! Näinkö siis sinunkin piti joutua — —
Lause katkesi ja päännyökkäily taukosi. Kasvojen ilme ikäänkuin koveni. Ja viipyi tuokion ennenkuin hän jatkoi: