— — porvarillisen siveyden uhriksi?
Se tuli puolittain sähisemällä. Ja hänen kätensä tärisivät hiukan.
Sanna kai kuuli Masan sanat. Silmänsä hän kuitenkin avasi. Ja nähdessään miehen katsovan edusverhojen raosta, alkoi hän molemmin käsin torjua, ja huutaa kuin kuoleman hädässä.
Masa poistui sängyn luota.
— Kenties te olette, täti, oikeassa! Kenties hän on tehnyt sen! kuiskasi hän tädille, ja painautui penkille istumaan pään käsien varaan painaen.
Tädin huulet tärisivät ja silmistä juoksi virtanaan kyyneleitä. Hän teki liikkeen kuin tahtoisi hän hyväillä Masaa.
Vähään aikaan ei kuulunut muuta kun heikkoja nyyhkeitä sängystä peiton alta, jotka nekin hiljalleen loppuivat.
Masa vihdoin katkaisi hiljaisuuden, nousi ja viittasi tädin tulemaan kanssaan ulos.
— Se on, täti, sittenkin sillä tavalla, että olkoon miten onkin, niin se mikä on tapahtunut, se on tapahtunut, eikä sitä voi millään tapahtumattomaksi saada, sanoi hän porstuaan tultua, ja kelloonsa katsoen lisäsi:
— Minun täytyy nyt lähteä. Hoitakaa te Sannaa.