— Evotella, mongersi Sanni ja meni hänkin ikkunaan.
Tätikin kurkotti etäämpää, mutta hevonen tulikin jo pihaan. Jukka ryntäsi ulos ja "evotella evotella" hokien aikoi Sanni mennä perässä, mutta täti sai kiinni ja vei muurinvieri-ikkunasta katsomaan.
— Varsanniemen isäntä se näkyy olevan, sanoi täti ja kiiruhti järjestelemään tuoleja paikoilleen, samalla arasti katsoen Masaan.
Varsanniemen isäntä se oli. Sanoi käyneensä asemalla opettajaa kyydissä ja nyt takaisin tullessaan poikkesi ottamaan sen, Masa vai mikä sen nimi on.
— Tämäkös se on tässä takkakivellä.
— Se se on, myönsi täti.
— No niin, tule nyt sitten minun rekeeni, niin koetetaan lähteä, puheli isäntä. Onko sinulla mitään tavaroita otettavana, vaatteita tai muuta?
Pieni vaatemytty, yksi paita, Masalla oli. Silmät maahan luotuna otti hän sen tädiltä ja vaiteliaana läksi isännän mukana.
— No hyvästi nyt Masa! huusi täti.
— Hyvästi, vastasi Masa hiljaa porstuasta ja painoi tuvan oven kiinni.