Jukka meni isännän ja Masan kanssa ulos, mutta täti jäi Sannin kanssa tupaan. Hänen herkistyneeseen korvaansa kuului reen ratina, kun se porstuan päitse läksi menemään kujalle. Eikä hän voinut olla menemättä ikkunasta katsomaan. Siitä näki maantielle saakka ja hän oli näkevinään, kuinka Masa maantielle käännyttäessä katsoi tänne päin ja sitten pyyhkäsi silmiään kädellään. — — Samassa syöksähti Haukkalan kartanon varjosta näkyviin hevonen kirkkoreki perässä. Se kääntyi kujalle. Reessä oli mies ja nainen. Saarenpäästäkö? tuli tädille mieleen ja hän jäi katsomaan, tulevatko ne tänne vai ajavatko muiden mökkien pihoille. — Tänne näkyivät tulevan ja hän tunsikin ne jo. Saarenpään isäntä ja emäntä ne olivat.
— Nyt Sanni pääsee hupalla! sanoi täti ja sieppasi Sannin syliinsä.
— Upalla, upalla, alkoi Sanni hokea ja kysyvin katsein etsi "uppaa".
— Setä ja täti tulevat ja vievät Sannin hiipalla, selitti täti.
— Tetä, täti, uppa —
Sanni riuhtoi itsensä pois tädin sylistä mennäkseen etsimään niitä.
— Tanni menee tetän ja tatin kant upalla, kiiruhti hän kertomaan Saarenpään isäntäväelle, kun nämä saaleja ja huopa käsivarrellaan tulivat tupaan.
— Joo, upalla se pääsee sedän ja tädin kanssa, lepersi emäntä silmänsä suureksi tehden ja päätään puistaen ja levitteli saaleja lämpiämään. Täti haki tuoleja ja niiden selustimille asetettiin saalit takkatulen paisteeseen.
— Hae, Jukka, lisää risuja! käski täti. Jukka haki.
Siinä saaleja lämmittäessään ja Sannin talkkeroimista ja jokeltelua seuratessaan emäntä jutteli, etteivät he ensin aikoneet Sannia ottaakaan. Kun Ratulan isäntä kävi siitä heille puhumassa, niin he sanoivat etteivät he, jo vanhemmanpuoleiset ihmiset, viitsi sellaiseen vaivaan ruveta.