Ketäs sinä tuot? — — Omaisensa saa tuoda — — — Eikä se muuten mitään olisikaan, jos ei isä ja äiti saisi tulla — — Eikä Laurikaan ole koskaan nähnyt joulukuusta — —
Hänellä ei ole isää, ei äitiä, eikä Lauria, eikä ketään, jonka toisi joulukuuselle — — — Ei kukaan häntä tarvitse joulukuuselle päästäkseen — — —.
Masa pysähtyi ja katsoi kuin ällistyneenä ympärilleen.
Jukka — —!
Jukka ei myöskään ole koskaan nähnyt joulukuusta!
Hän suorastaan säikähti sitä ajatusta. Ja pelkäsi toista, jonka tunsi sen perässä tulevan.
Saisikohan Jukka tulla joulukuuselle — —?
Häpesi Masa sitä ajatusta. Räkänenäinen, kiroileva ja renkutuksia rallatteleva, isännän vanhaan takkireuhkaan ja ja saapasmouhuihin puettu Jukka — ja joulukuusi — — jossa on kynttilöitä, ja omenia, ja karamellia ja jos mitä. Häpesi Masa sitä, että ne yht'aikaa tulivat mieleen.
Niitä hän kuitenkin ajatteli koko illan. Läksyjä lukiessaan, puita tupaan kantaessaan ja Mikun kanssa askarrellessaan hän sitä mietti. Oli itsestään selvä, että isäntä ja emäntä ja poika-Masa ja Mikku saisivat tulla. Isäntähän hänelle joulukuusirahankin antoi ja joululehden hinnankin. Masasta tuntui, että heillä melkein on parempi oikeus joulukuuselle mennä kuin hänellä onkaan. Mutta Jukka! Hän ei pääse muuten kuin hänen avullaan.
Saisikohan Jukka tulla?