Jukka on kyllä hänen veljensä. Mutta onkohan se hänen omaisiaan? Kun he asuvat eri taloissa.
Opettaja sen tietäisi sanoa. Kun uskaltaisi mennä häneltä kysymään —
* * * * *
He olivat Mikun kanssa piirtämishommissa. Kumpikaan ei kuitenkaan piirtänyt. Masa istui pöydän päässä tuolilla, edessään pöydällä kivitaulu ja rihveli, istui ja tuijotti peräsängyn edusverhoihin. Mikku makasi ryömillään pöydällä jalat penkillä ja pompotteli itseään, kiihkeästi odottaen, että Masa alkaisi piirtää. Turhaan odotettuaan veti taulun eteensä, otti rihvelin Masan kädestä. — Minä teen evoten, sanoi ja alkoi piirtää niin että taulu kiljui.
Se kaikki jäi Masalta huomaamatta. — Hän oli ollut opettajalta kysymässä — — Ja opettaja oli sanonut, että Jukka sai tulla. Nyt oltiin kuusella. Jukan kasvot loistivat iloa ja ihmettelyä. Ja hänen itsensä oli niin hyvä olla, kun oli saanut Jukalle tällaisen ilon — — Jukka paralle, joka ei saa koskaan muuta kuin — —
— Te on tika, raivasi Mikku ja työnsi Masan eteen taulun, jolle oli piirtänyt kuikeloisen, pitkäkaulaisen ja puikkokoipisen elukan.
— No sikakos siitä hevosesta tulikin? kysyi ovipuolella korvoa vannehtiva isäntä. Poika-Masa tuli katsomaan ja purskahti nauramaan.
— Tee ny tina Uokko-Mata Mikulle evonen! pyysi Mikku ja tarjosi
Masalle rihveliä.
Masa otti rihvelin. Ja suullaan ja silmillään hymyillen Mikun piirtämälle kuvalle, mutta syvemmällä itkien toteutumatonta unelmaansa, alkoi hän piirtää hevosen kuvaa.
Kun Masa seuraavana aamuna tuli kouluun, luki Helylän Eero jotain runoa ja Alaviidan Vilho luki kertomusta. He tekivät usein niin, eikä Masa nytkään pannut siihen mitään huomiota. Meni vain tapansa mukaan hiljaa paikalleen sinne ensi osaston puolelle. Mutta siellä hän muistikin, että eilen valittiin Eero ja Vilho jotain esittämään joulukuusella. Ja tänään on heillä määrä mennä puoli tuntia ennen koulun alkamista opettajan luo saamaan ohjeita.