Kateudensekaisella alakuloisuudella Masa ajatteli sitä, että he saavat mennä opettajan luo ja jutella hänen kanssaan. Jos hän olisi toinen heistä niin — — silloin hän saisi opettajalta kysyä, saako Jukka tulla joulukuuselle. Ja olisihan hänkin jotain voinut lukea — —. Jos olisikin valittu joka osastolta yksi — —. Silloin hänkin olisi varmasti päässyt — —.
Mutta sitten hän huomasikin olevansa Ruokko-Masa, ja itseään häveten avasi katkismuksensa, pisti sormet korviinsa ja alkoi lukea. Lukemisen kuitenkin keskeytti uusi mielijohde. Jos hän pyytäisi, että Eero ja Vilho kysyisivät opettajalta, saako Jukka tulla joulukuuselle —.
Hän kääntyi, ja jo puolittain nousikin mennäkseen heidän puheilleen. Mutta samassa tuli epäilys, että jos he nauravat hänelle, ensi-osastolaiselle, ja sanovat toisillekin, että hänellä on asiaa opettajalle — että Varsanniemen Ruokko-Masalla on asiaa opettajalle — —
Eero ja Vilho jo menivät. Masa odotti, että he vielä huomaavat kysyä, onko kellään mitään asiaa opettajalle. Silloin hän heti sanoisi. Mutta he eivät kysyneet mitään. Takkiaan suoristaen ja tukkaansa kädellä silittäen vain menivät ja katosivat pimeään voimistelusaliin.
Iloksi ei koitunut Masalle mikään sinä päivänä. Läksytkin menivät miten kuten, kun opettaja ahkerasti auttoi.
— Mikäs nyt on! ihmetteli opettaja. Tapaahan Saari osata!
Ja kyllähän hän nytkin osannut olisi. Mutta se Jukka — —
Kotiin lähdettäessä yritti hän jäädä eteiseen ja toisten mentyä aikoi käydä opettajalta kysymässä. Mutta kun Aappolan Niilo huusi: Tule jo Masa — niin ei hän jäänytkään.
Ja huomenna on viimeinen koulupäivä! Ja ylihuomenna on kuusijuhla!
Yöllä näki hän unta, että Korpisen riihen nurkkaa nostettiin. Monta miestä oli paksuilla puukangilla vääntämässä. Ja kun nurkka kohosi tarpeeksi korkealle, ilmaantui sen alle Jukka. Miehet nykäisivät kanget pois ja nurkka romahti Jukan päälle.