— Se on eilen illalla jo mennyt, sanoi Rikku, Suoman nukkea tukasta riepottaen.
Seuraavana aamuna Masa jälleen kävi Korpisessa. Jukka ei ollut vieläkään tullut.
Masa pyysi, että Jukan käskettäisiin heti tulla Varsanniemeen, kun hän tulee kotiin.
Emäntä lupasi.
Koko päivän Masa odotti Jukkaa. Katseli ikkunasta kujalle. Ja pihalla kulkiessaan katsoi maantielle niin kauas kuin näki. Mutta Jukkaa ei näkynyt ei kuulunut.
Masaa alkoi epäilyttää, että jos ei Jukka tulisikaan. Illan jo hämärtyessäkin hän vielä yritti katsoa ikkunasta kujalle, ja melkein säikähti, kun emäntä huomautti:
— Eikös jo pitäisi, pojat, vaatteita muuttaa? Pimeähän nyt tulee tuossa paikassa.
— Minä käyn ensin Korpisessa. Opettaja sanoi, että Jukkakin saa tulla, sanoi Masa hätäillen ja läksi juoksemaan.
Jukka oli aina vain poissa. Masa jäi Korpisen muuripieleen seisomaan ja kysyvästi emäntään katsomaan.
— Mitäs toljotat? tiuskasi emäntä.