— Onkos sulla jo taskussa? kysyi isäntä. Älä nyt mene. Emäntä hakee. Ja oletkos sinä kasvojaskaan pessyt? Pese kasvosi, ettet riihimieheltä näytä.
Masa totteli, riisui lakin ja villavyön ja laittoi vettä.
Tilta käski poika-Masan tuomaan vesikorvoa hänen kanssaan navettaan.
— Käy samalla tallissa tekemässä silppua hevosille! käski isäntä ja tyytyväisen toimekkaana asettui takan luo tupakoimaan. Emäntä otti aitan avaimen sängyn pääpuolesta ja lähti aittaan. Mikku, joka syötyään oli istunut äänetönnä, tuli ja kuiskasi jotain isälleen.
— No — mennään vain, sanoi isäntä ja läksi Mikun kanssa ulos.
Masa jäi siis yksin tupaan. Kuin heitettynä oli hän ylisängyssä, pisti omenan taskuunsa ja saman tien hyppäsi alas. Kun emäntä tuli tupaan, niin hän jo pesi kasvojaan, puuskuttaen ja pärskyttäen niin, että vesi pirisi ympärillä. Koko ruumis värisi. Kun sai sen omenan niin, ettei kukaan nähnyt! Emäntäkin luulee, että hän on koko ajan vain pessyt kasvojaan. Kasvojaan pyyhkiessään Masa nauroi salaa pyyheliinan takana.
Emäntä asetti pöydän nurkalle kappaleen juustoa ja lenkiksi taitetun verimakkaran. Leipää käski ottaa lisäksi niin paljon kuin haluaa. Masa tuppasi ne taskuunsa, kietoi jälleen villavyön kaulaansa ja pani lakin päähänsä ja vanttuut käteensä. Ovessa tulivat isäntä ja Mikku vastaan.
— Pane lakki korville, siellä on kylmä, neuvoi isäntä. Ja ole nyt sitten mies mentyäsi ja tuo Jukka tullessasi.
Masa käänsi lakin korville ja tallin taakse tultuaan oli heittää kuperkeikan. Niin hyvä hänen oli siitä, kun sai sen omenan mukaansa.
* * * * *