Ei sitä tietty, missä Jukka oli.
— Niin — Tuli vain tuossa mieleeni, kun ei näy. Eikä meilläkään näkynyt useampaan päivään. — — No hyvästi nyt vain, ja paljon kiitoksia. Käykäähän nyt meilläkin jonakin päivänä! Isäntäkin! Ole ollutkaan meillä — herra ajan tietää, koska.
Raitilla tuli Rapa-Antin Kreeta Saloviidan emäntää vastaan.
— Minnekäs nyt? kysyi Saloviidan emäntä.
— Korpisessa vain meinaan käydä, vastasi Kreeta välinpitämättömästi.
— Olisit tullut ennemmin. Minä juuri tulen sieltä.
— Korpisestako! No — kuule! Kreeta tuli aivan Saloviidan emännän viereen, nyhjäsi kylkeen ja kuiskasi: Onko se Jukka kadonnut?
— Ei sitä ainakaan kotona näkynyt, eikä sanottu mitään tiettävänkään.
— Sinä kysyit — —!?
— Kysyin minä.