Jukan jollain tapaa puolivalmiilta vaikuttavat kasvot kääntyivät vinoon ja kieli valahti ulos suusta, kun kuuli, että häntäkin on tultu hakemaan. Ja enempiä käskyjä odottamatta läksi hän ulos.
— Eikö vävylle mööpelikuormia laiteta, kun tiloille lähtee? Ja jyväkuormia? kyseli Korpisen renki Jukan perässä ulos mennessään.
Täti tuli Jukkaa matkaan panemaan.
— Mutta kylläpä sulla on likainen reki! ihmetteli hän reen nähtyään.
— Miksei se likainen ole, kun koko päivän olen sillä lantaa ajanut. Ja jo monta päivää. Tämä on viimeinen kuorma tälle päivälle, lasketteli renki.
— Olisit edes jotain lointa ottanut!
— Mistäs minä otin, kun ei talosta anneta.
— Odottakaa vähän! Minä haen jotakin: riepua. Vaatteensahan tuossa likaa, tuollaisessa, toimesi täti ja meni tupaan.
— Oletko sinä koskaan ennen ajanut hevosella? kysyi renki Jukalta.
— En, hörähti Jukka.