— Nyt saat ajaa. Ja ajakin sitten niinkuin kuriiri.
Täti tuli loimiresun kanssa ja heti kun hän sai sen reelle, asettui Jukka sille istumaan ja alkoi hapuilla suitsia. Kujalle päästyä renki ne hänelle antoikin ja purskahti nauruun nähdessään, miten hullunkuriseen ilon ilmeeseen Jukan kasvot vääntyivät.
— Jumala siunatkoon teitä lapsiparat, puhkesi täti yksin jäätyään sanomaan. Haki sitten nyyttinsä tuvasta, lukitsi oven ja vei avaimen lähimmälle köyhäinhoitolautakunnan jäsenelle. Läksi sitten kiireesti astelemaan kymmenkilometrisen metsätaipaleen takana olevaa kotiaan kohti.
II
Pohjatuulella oli valta hallussaan.
Hjiyuuuuu — — — tshiiiuuu se vihelteli. Potki, riipoi, reuhtoi ja pelmehti ja säikäytti pienet lumikiteet liikkeelle. Viskoi ne ilmaan ja villiä riemua viheltäen ja ratasliiterin luukulla tahtia lonkuttaen kiidätti niitä päin seiniä ja aitoja.
Se äkkäsi Masan Varsanniemen halkoliiterissä keitto- ja kamaripuita pilkkomassa. Hyökkäsi sinne ja vallattomasti löi hänelle lunta vasten kasvoja, niin että hengitys salpautui. Ravisteli takin liepeitä ja housun lahkeita, retuutti korville kiskottua lakkia pois päästä, ja sitten päistikkaa hyppäsi liiterin edessä olevaan kinokseen, niin että lumi pölähti. Siitä se taas hurjasti viheltäen läksi irtaimia lumihiutaleita kiidättämään ja vainiolle reuhastamaan.
Masan alkoi olla kylmä. Paleli käsiä ja jalkoja ja koko ruumista hytisytti. Täytyi lähteä tupaan lämmittelemään.
Hän asetti kintaansa muurin olalle ja istui hiljaa takkakivelle. Kopisteli jalkojaan ja katsoi, kun isäntä piippu hampaissa porasi reen jalakseen ketaran tapin reikää, niin että seinät tärisivät.
Kun tytär Tilda nousi rukkinsa takaa tullen tekemään puolisen keittovalkeaa takkaan, meni Masa pois takkakiveltä, ja kahlasi lastukasan ylitse höyläpenkin luo, jossa talon viisitoistavuotias poika Masa näperteli vasikankiulua. Vapaana olevalla puukolla alkoi hänkin jotain laudasta lohennutta liuskaa veistellä.