Sen huomasi nelivuotias Mikku, jolla oli "huusholli" muilta vapaaksi jääneessä pöydän ja höyläpenkin kulmauksessa suuren kaksijatkoisen kaapin edessä.
— Tee tiitä mulle evonen! huudahti hän, viskasi pois puupalikan, jota äidin antamalla patapuukolla nirhasi, ja kahlasi Masan luo.
Poika-Masa samassa tarvitsi puukkoa ja otti sen Masalta. Laudan liuska kädessään jäi Masa katsomaan kun talon Masa piirsi pohjan uurrosta kimpeen.
— Tee tättä mulle evonen! pyysi Mikku Masan kädessä olevaa liuskaa osoittaen.
— Eikös sulla oo hevosia, sanoi Masa ja meni Mikun alueelle.
— Tät on tupa ja tät talli, tät on oiman parti, tät imon, selitti Mikku. Tee tinä ny tilppua niin Mikku nottaa. Tuot on imon pönttö ja tuot oiman.
Mikku osoitti Masalle kahta tavallista suurempaa taltan lastun kappaletta. Masa teki niinkuin Mikku käski.
Kesken puuhailuaan Mikku jälleen muisti nirhaamansa puukappaleen.
— Tee tättä Mikulle evonen, pyysi hän.
— Ei ole puukkoa, vastasi Masa. Mikku tarjosi patapuukkoaan.