"Ja rohkea! Hän on rohkein olento, mies tai nainen, jonka mikään tuuli koskaan on tuonut Salomonille. Olisittepa nähnyt Punga-Pungan sinä aamuna, jolloin me sinne saavuimme. Snider-kiväärejä paukahteli rannalla ja mangrove-pensaikoissa, sotarummut rämisivät viidakoissa, ja merkkitulien savuja näkyi joka suunnalta. 'Tämä menee päin mäntyä', sanoi kapteeni Munster."
"Niin sanoin", myönsi kapteeni. "Oli aivan selvää, että kaikki oli menossa päin mäntyä. Sen saattoi nähdä puolella silmällä ja kuulla toisella korvalla."
"'Te puhutte niinkuin olisitte oma isoäitinne', sanoi miss Lackland hänelle. 'Emmehän me vielä ole edes päässeet perille, saati sitten joutuneet perikatoon. Odottakaa nyt ainakin, kunnes ankkuri on laskettu, ennenkuin rupeatte pelkäämään.'"
"Niin hän sanoi minulle", selitti Munster. "Ja minä tietysti raivostuin niin, etten välittänyt mistään, mitä tapahtui. Me koetimme lähettää veneen tiedusteluretkelle, mutta sitä tervehdittiin laukauksilla. Ja aina silloin tällöin joku neekeri ampui meitä kaukaa mangrove-pensaikoista."
"He olivat vain neljännesmailin päässä meistä", kertoi Sparrowhawk, "ja se oli hemmetin harmillista. 'Älkää ampuko, elleivät ne koeta päästä laivaan', kielsi miss Lackland, mutta ne saastaiset villit eivät tahtoneetkaan hyökätä laivaan. He pysyivät piilossa pensaikoissaan ja ampua paukuttelivat. Sinä iltana pidettiin 'Flibbertyn' kajuutassa sotaneuvotteluja. 'Meidän täytyy', sanoi miss Lackland, 'saada panttivankeja.'"
"'Sellaista tapahtuu kirjoissa', sanoin minä aikoen nauraa tuon hullutuksen hänen päästään", keskeytti Munster.
"'Se on totta', sanoi hän, 'mutta ettekö koskaan ole huomannut, että kirjat voivat olla oikeassa?' Minä pudistin päätäni. 'Silloin teidän on aika oppia se nyt', sanoi hän. 'Sanonpa teille jotain', sanoin minä, 'ja se on, että ennen saa paha viedä minut pesäänsä, ennenkuin teidän onnistuu saada minut öiseen aikaan maihin varastamaan neekereitä tällaiselta paikalta.'"
"Te ette sanonut 'paha'", oikaisi Sparrowhawk. "Sanoitte 'perkele'."
"Niin sanoin ja sitä tarkoitinkin."
"'Ei kukaan ole pyytänyt teitä menemään maihin', sanoi tyttö nopeasti kuin salaman leimahdus." Sparrowhawk irvisteli tyytyväisenä. "Ja hän sanoi muutakin. Hän sanoi: 'Ja jos minä huomaan, että olette lähtenyt maihin ilman minun käskyäni, niin varokaa itseänne — ymmärrättekö, kapteeni Munster?'"