Beranden karkulaisia ei koskaan ennen oltu näin innokkaasti ajettu takaa. Gogoomyn ja hänen toveriensa ilkityöt olivat olleet huonona esimerkkinä noille sadalleviidellekymmenelle vastapestatulle miehelle. Oli suunniteltu murhia, surmattu päällysmies ja rikottu työsopimus karkaamalla tiheikköihin. Sheldon näki, miten välttämätöntä oli opettaa vasta tulleille ihmissyöjille, että huonoa esimerkkiä oli turmiollista seurata, eikä hän antanut Sili'n levätä yöllä eikä päivällä. Itse hän tahitilaiset seuranaan miltei lakkaamatta risteili pensaikoissa ja antoi Joanin huolehtia plantaasista. Pohjoisessa Boucher oli hyvänä apuna ja pakotti karkulaiset kahdesti kääntymään takaisin heidän pyrkiessään rannikolle.
Mies miehen jälkeen karkulaiset joutuivat kiinni. Jo ensimmäinen ajojahti mangrove-rämeikön halki tuotti Sili'lle kaksi vankia. Heidän koettaessaan tehdä kaarroksen pohjoista kohti sai kolmas Boucher'n pyssystä haavan reiteensä. Hän laahusti hitaasti muiden jäljessä ja joutui Sili'n miesten käsiin. Kaikki kolme vankia asetettiin joka päivä pihamaalle raskaine kahleineen noille sadalleviidellekymmenelle punga-pungalaiselle opiksi ja ojennukseksi sekä selväksi osoitukseksi siitä, miten sen käy, joka seuraa huonoa esimerkkiä. Sitten pyydettiin "Minervasta", joka purjehti Beranden ohi matkalla Tulagiin, vene maihin, ja vangit lähetettiin vankilaan tuomiotaan odottamaan.
Viisi oli vielä vapaana, mutta heidän oli mahdoton päästä pujahtamaan pakoon. He eivät päässeet nurmikolle eivätkä hurjia bushmanneja peläten myöskään uskaltaneet tunkeutua liian syvälle sisämaahan. Jonkun ajan kuluttua yksi noista viidestä tuli vapaaehtoisesti antautumaan, ja Sheldon sai kuulla, että Gogoomy ja kaksi muuta olivat ainoat joukosta, jotka vielä olivat vapaina. Neljä heitä olisi pitänyt olla, mutta antautuneen miehen kertoman mukaan neljäs oli tapettu ja syöty. Saman kohtalon pelosta hänkin oli tullut takaisin. Hän oli kotoisin Malusta, Malaitan luoteisosasta, samoinkuin sekin, joka oli tullut syödyksi. Gogoomyn kaksi jäljelläolevaa kumppania olivat Port Adamsista. Mitä häneen itseensä tuli, sanoi mies tahtoneensa mieluummin saada tuomionsa ja rangaistuksensa hallitukselta kuin joutua toveriensa suuhun pensaikossa.
"Pian hyvin pian Gogoomy kai-kai minu", sanoi hän. "Minu sano, minu ei tahdo he kai-kai minu."
Kolmea päivää myöhemmin Sheldon vangitsi toisen Gogoomyn tovereista, joka oli menehtymäisillään kuumeeseen eikä kyennyt tekemään vastarintaa eikä juoksemaan pakoon. Samana päivänä Sili löysi toisen, joka oli samassa tilassa. Gogoomy oli nyt yksin, ja takaa-ajajien piirin supistuessa supistumistaan hänen ympärillään hän voitti pelkonsa ja suuntasi kulkunsa suoraan saaren keskustassa kohoavaa harjannetta kohti. Sheldon neljän tahitilaisen seuraamana ja Sili kolmekymmentä miestä muassaan seurasivat hänen jälkiään kymmenisen mailia aukeille ruohokentille, mutta sitten Sili'n ja hänen väkensä rohkeus petti. Sili tunnusti ettei hän eikä kukaan hänen heimonsa mies koskaan ennen ollut uskaltanut tulla näin syvälle sisämaahan ja kertoi Sheldonille opiksi ja huviksi mitä hirvittävimpiä juttuja bushmannien julmuudesta. Ennen muinoin, kertoi hän, he olivat tulleet ruohikoitten poikki ja hyökänneet rannikon alkuasukkaitten kimppuun, mutta valkoisten miesten tultua rannikolle he olivat pysytelleet sisämaassa varustuksissaan. Ei yksikään rannikon alkuasukas ollut nähnyt heitä sen jälkeen.
"Gogoomy pian kuole bushmannien luona", vakuutti hän Sheldonille. "Minu sano hän kuole pian, he kai-kai häne vallan kokonaan."
Ja niin retkikunta lähti paluumatkalle. Ei mikään voinut saada alkuasukkaita kulkemaan eteenpäin, ja Sheldon tiesi, että olisi ollut sulaa hulluutta jatkaa matkaa viiden miehen voimalla. Hän seisoi vyötäisiin ulottuvassa ruohikossa ja katsoi kaihomielin aaltoilevan ruohotasangon ja pehmeäviivaisten kukkuloitten takaa näkyvää Lion's Headia, valtavaa kalliohuippua, joka Guadalcanarin keskustasta kohosi taivasta kohti. Se oli jokaisen saaren rantaa pitkin purjehtivan merimiehen maantunnus, vuori, jolle valkoisen miehen jalka ei vielä koskaan ollut astunut.
Samana iltana päivällisen jälkeen Sheldonin ja Joanin pelatessa biljardia koira äkkiä haukahti pihamaalla ja Lalaperu, joka lähetettiin katsomaan, mitä oli tapahtunut, toi sisään uupuneen ja pölyttyneen alkuasukkaan, joka tahtoi puhua "ison valkoisen masterin" kanssa. Mies pyysi niin hartaasti, että Sheldon päästi hänet puheilleen, vaikka olikin jo myöhäinen ilta. Sheldon astui verannalle häntä tapaamaan ja ensi silmäykseltä nähdessään hänen laihat kasvonsa ja riutuneen ruumiinsa hän tiesi, että miehellä varmasti oli tärkeätä asiaa. Siitä huolimatta hän kysyi ankarasti:
"Mitä sinä tulet näin myöhään, kun aurinko on jo laskenut?"
"Minu Charley", mutisi mies puolustautuen väsyneellä äänellä. "Minu asu
Binussa."