He tulivat tienhaaraan, jossa pieni syrjäpolku yhtyi isompaan tiehen.
Sheldon pysähtyi ja kysyi Binu-Charleyltä, tiesikö hän minne se vei.
"Iso puutarha siellä pieni matka hyvin pieni", oli vastaus. "AlL right, te tahto mene katso sitä."
"Hiljaa!" varoitti hän hetkisen kuluttua. "Hyvin lähellä se puutarha.
Joku bushman siellä, me ota häne kiinni."
Heidän hiivittyään vielä kappaleen matkaa eteenpäin ja kurkisteltuaan edessään leviävälle metsänaukeamalle Binu-Charley viittasi Sheldonia varovaisesti lähestymään. Joan hiipi hänen vieressään, ja he katsoivat yht'aikaa. Aukeama oli ainakin puolen acren laajuinen ja huolellisesti aidattu, jotteivät villisiat pääsisi sitä turmelemaan. Meloni- ja banaanipuitten hedelmät olivat juuri kypsymäisillään ja niiden alla maassa kasvoi makeita perunoita ja jams-juuria. Aukeaman laidassa oli pieni seinätön, vain sateensuojaksi kelpaava ruokomaja. Sen edustalla istui laiha, parrakas bushmanni kyyristyneenä tulen ääreen. Tuli savusi kovasti, ja savupatsaan keskelle oli ripustettu pyöreä, tumma esine. Bushmanni oli ilmeisesti syventynyt mietiskelyyn, johon tuo esine oli antanut aiheen.
Sheldon varoitti joukkoaan ampumasta, ellei näyttäisi siltä kuin miehen onnistuisi paeta, ja viittasi Punga-Pungan miehiä lähestymään. Joan hymyili hänelle hyväksyvästi. Tässä olivat pääkallonpyytäjät vastatusten. Mustat astuivat äänettömästi paikoilleen, jotka olivat niin valitut, että he yht'aikaa voivat hyökätä aukealle. Heidän kasvonsa olivat tuimat ja vakavat, heidän silmistään loisti hehkuva haltioituminen, joka oli heidät vallannut. Sillä tämä oli elämää, tämä leikki elämästä ja kuolemasta, heidän mielestään ainoata leikkiä, joka sopi miehelle, joskin he leikkivät sitä alhaisella ja pelkurimaisella tavalla, surmasivat takaapäin metsän pimennoissa ja harvoin tulivat päivänvaloon.
Sheldon antoi heille kuiskaten merkin, ja kaikki kymmenen — Binu-Charley oli näet heidän joukossaan — hypähtivät eteenpäin. Bushmannin herkät korvat varoittivat häntä vaarasta, ja hän karkasi jaloilleen jousi ja nuoli kädessä; asetti nuolen uraan ja jännitti jousen, ennenkuin vielä oli seisoallaankaan. Mies, jota hän tähtäsi, väisti nuolen tieltä, ja ennenkuin hän ehti ampua uudestaan, hänen vihollisensa olivat hänen kimpussaan. He kierittivät häntä pari kertaa ympäri maassa ja kiskoivat hänet sitten aseista riisuttuna ja avuttomana jaloilleen.
"Mitä, hänhän on aivan kuin muinainen babylonialainen!" huudahti Joan häntä katsellen. "Hän on assyrialainen, foinikialainen! Katsokaa tuota suoraa nenää, noita kapeita kasvoja, noita poskipäitä — ja tuota kaltevaa, soikeaa otsaa ja partaa ja silmiä!"
"Entä noita kippurahiuksia sitten", nauroi Sheldon.
Bushmanni oli hirvittävän kuolemanpelon vallassa. Sen mukaan mitä hän elämästä tiesi, ei hänellä voinut olla muuta odotettavissa kuin kuolema. Mutta hän ei kuitenkaan painunut tomuun heidän eteensä, vaan vastasi heidän katseihinsa jonkinlainen itsetyytyväinen ilme kasvoissaan. Viimein hänen katseensa pysähtyi Joaniin, ensimmäiseen valkoiseen naiseen, jonka hän oli nähnyt.
"Hei, tämä bushman on kai-kainut se mies!" huudahti Binu-Charley äkkiä.