"Mutta enhän minä sentään tahtonut saada häntä surmatuksi sen vuoksi että hän suuteli minua", sanoi Joan.
"Mitä, suuteliko hän teitä", huudahti Sheldon ilmeisesti hämmästyneenä.
"Minä luulin, että hän oli loukannut käsivarttanne."
"Voihan sitä sanoa suudelmaksi, vaikka se osuikin nenänpäähän." Tyttö nauroi muistellessaan hullunkurista kohtausta. "Mutta kyllä minä itsekin maksoin hänelle palkan. Löin häntä kasvoihin. Ja hän loukkasi käsivarttani. Se on mustansininen. Katsokaa."
Hän veti ylös avaran puseronhihan, ja Sheldon näki kahden sormen sinisen jäljen.
Juuri silloin tuli joukko mustaihoisia esiin metsästä kantaen haavoittunutta karkeatekoisilla paareilla.
"Eikö tämä ole romanttista?" sanoi Sheldon ivallisesti hymyillen ja tutkien Joanin hämmästynyttä katsetta. "Ja nyt minun on näyteltävä välskärin osaa ja puoskaroitava hänet kuntoon. Hullunkurinen, tämä kahdennenkymmenennen vuosisadan kaksintaistelu. Ensin ammutaan mieheen reikä ja sitten suoraa päätä sitä tukkimaan."
He olivat väistyneet syrjään antaakseen tilaa paareille, ja Tudor, joka oli kuullut äskeisen huomautuksen, kohottautui terveen kyynärpäänsä varaan ja sanoi uhkamielisesti irvistäen:
"Olisittepa te saanut minun luotini ruumiiseenne, niin olisitte saanut tukkia sen lautasella."
"Teitä kurjaa!" huusi Joan. "Te olette veistellyt kuulianne."
"Sopimuksen mukaisesti", vastasi Tudor. "Kaikki oli luvallista.
Olisimme saaneet käyttää dynamiittia, jos meitä olisi haluttanut."