"Hän on oikeassa", vakuutti Sheldon heidän seuratessaan paareja pihamaalle. "Kaikki aseet olivat sallitut. Minä istuin ruohikossa, josta hän ei voinut minua nähdä, ja ammuin sieltä jalon salametsästäjän tavoin. Niin käy, kun on naisia plantaasilla. Ja nyt täytynee ajatella antiseptisia aineita ja leikkausta. Ikävä homma, ja minun täytyy lukea yhtä ja toista, ennenkuin ryhdyn siihen."
"En minä ymmärrä, että syy olisi minun", alkoi Joan. "Enhän minä voinut sille mitään, että hän suuteli minua. Enhän voinut uneksiakaan, että hän yrittäisi mitään sellaista."
"Me emme tapelleet suudelman takia. Mutta nyt minulla ei ole aikaa selittää. Jos te hankitte siteitä ja muuta sen semmoista, niin minä katson, mitä kirjassani sanotaan 'ampumahaavoista ja niiden hoidosta'."
"Onko verenvuoto huolestuttava?" kysyi Joan.
"Ei. Luoti näkyy vältelleen tärkeimpiä valtimoita, Mutta olisi siinä saattanut käydä hullustikin."
"Silloin teidän ei kannata etsiä apua kirjoista", sanoi Joan. "Minä olen kuolemaisillani uteliaisuudesta saada kuulla, mikä oikeastaan oli syynä. 'Apostle' on tyvenessä niemen tällä puolen ja sen veneet ovat vesillä hinatakseen sen tänne. Se laskee ankkurinsa viiden minuutin kuluttua ja tohtori Welshmere on varmaan laivassa. Meidän ei siis kannata tehdä muuta kuin katsoa, että Tudorin olo on mukava. Olisi kai paras panna hänet teidän huoneeseenne moskiittoverkon alle ja lähettää sana tohtori Welshmerelle, että hän ottaisi lääkärintyökalunsa muassaan."
Tuntia myöhemmin sairas oli saanut tarpeellisen hoidon ja huolenpidon ja tohtori Welshmere lähti rantaan palatakseen laivaansa, mutta lupasi tulla uudelleen maihin päivälliselle. Joan ja Sheldon seisoivat verannalla ja näkivät hänen poistuvan.
"En sano enää koskaan pahaa sanaa lähetyssaarnaajista nähtyäni heitä täällä Salomonin-saarilla", sanoi Joan istuutuen laivatuoliin.
Hän katsahti Sheldoniin ja alkoi nauraa.
"Se on oikein", sanoi Sheldon. "Samaa minäkin tunnen käyttäydyttyäni naurettavasti ja yritettyäni surmata vieraani."