"Mutta te ette ole sanonut, mikä oli tuohon kaikkeen syynä."
"Te", vastasi Sheldon lyhyesti.
"Minä? Mutta tehän sanoitte juuri päinvastoin."
"Enkä sanonut. Suudelma ei ollutkaan syynä." Hän astui kaidepuun luo ja nojasi siihen katsoen Joania suoraan silmiin. "Mutta teidän tähtenne se oli sittenkin. Voinhan kertoa teille kaiken. Muistatte, että aikoja sitten varoitin teitä seurauksista, kun tahdoitte tulla Beranden osakkaaksi. No niin, nyt koko rannikko juoruilee siitä, ja Tudor ei suostunut olemaan kertomatta juoruja minulle. Huomaatte siis, että teidän on mahdotonta jäädä tänne nykyisten olosuhteitten vallitessa. Olisi parempi jos lähtisitte täältä."
"Mutta minä en tahdo lähteä", vastusteli Joan onnettoman näköisenä.
"Hankimme siis seuranaisen."
"En minä tahdo sitäkään."
"Mutta ette kai odota, että minä vähitellen ammun jok'ainoan maankiertäjän täällä Salomonin-saarilla, joka avaa suunsa?" kysyi Sheldon synkeä ilme kasvoillaan.
"En, en sitäkään", vastasi Joan äkkiä päättäväisesti. "Sanonpa teille mitä me teemme. Me menemme naimisiin ja saamme kaikki juorut vaikenemaan. Siinä piste!"
Sheldon katsahti häneen hämmästyneenä. Hän olisi luullut Joanin pitävän häntä pilkkanaan, ellei lämmin puna äkkiä olisi noussut tytön poskille.