"Tarkoitatteko sitä todella?" kysyi hän epäröiden. "Ja miksi?"
"Saadaksemme kaikki rannikon ilkeät juorut vaikenemaan. Eikö siinä ole syytä kylliksi?"
Kiusaus oli niin suuri ja tuli niin äkkiä, että se sai Sheldonin vapisemaan, mutta samassa tuo sama vastenmielisyys, jota hän oli tuntenut loikoessaan ruohikossa taistellen hyttysiä vastaan ja kiroillen seikkailuja, valtasi hänet ja hän vastasi:
"Ei, se on vähemmän kuin ei mitään. Minä en tahdo saada teitä vaimokseni vain tarkoituksenmukaisuussyistä."
"Te olette naurettavin olento mitä ajatella saattaa!" huudahti Joan miltei muinoinen kiivas sävy äänessään. "Te puhutte minulle rakkaudesta ja naimisiinmenosta aivan vastoin minun tahtoani ja kuljette viikkokausia plantaasilla viheliäisenä siitä, ettette saa minua, ja tuijotatte minuun, kun luulette etten sitä huomaa, niin nälkäinen katse silmissänne, että saatte minut tuumimaan milloinkahan viimeksi olette syönyt kunnollisen aterian, ja heitätte helliä silmäyksiä revolverivyöhöni, joka riippuu naulassa, ja taistelette minun tähteni ja niin edespäin — ja — ja nyt kun sanon tahtovani mennä naimisiin kanssanne, niin te suvaitsette hylätä tarjoukseni."
"Te ette voi tehdä minua naurettavammaksi kuin tunnen olevani", vastasi Sheldon mietteissään hieroen otsaansa, johon oli noussut aika kuhmu. "Ja jos tämä nyt on teidän romanttinen ohjelmanne — kaksintaistelu tytön takia ja sitten tyttö voittajan syliin — niin minä en aio tehdä itseäni entistä suuremmaksi aasiksi suostumalla siihen."
"Minä luulin, että te tekisitte sen heti paikalla", tunnusti Joan, mutta nähdessään hänen veitikkamaisen ilmeensä ei Sheldon hevillä voinut olla epäilemättä hänen näennäisen naiivisuutensa vilpittömyyttä.
"Siinä tapauksessa minulla on toinen käsitys rakkaudesta kuin teillä", sanoi hän. "Minä tahtoisin, että rakastamani nainen tulisi vaimokseni siksi, että hän rakastaa minua, eikä romanttisesta ihailusta sen johdosta, että minun on onnistunut nävertää reikä miehen olkapäähän savuttomalla ruudilla. Tiedättekö, minua alkaa kyllästyttää tämä seikkailuhulluttelu ja hölynpöly. En pidä siitä. Tudor on juuri mainio esimerkki tuosta seikkailuja harrastavasta ihmiskunnasta, niin itsepäisesti kuin hän etsi riitaa kanssani ja tahtoi tapella — 'elämästä ja kuolemasta', niin hän sanoi. Se oli surkean hullunkurista."
Joan puri huultaan, ja vaikka hänen katseensa oli yhtä rauhallinen ja selkeä kuin tavallisesti, juorusi poskien hehkuva puna, että hän oli vihainen.
"Tietysti, ellette tahdo mennä naimisiin kanssani…"