"En todellakaan keksi mitä sanoisin", sanoi Sheldon. "Tiedän, että olen oikeassa, ja se tyydyttää minua."
"Te voisitte vastata", ehdotti Joan, "että kun aikamies on lasten seurassa, niin hänen täytyy alentua käyttämään lasten kieltä tullakseen ymmärretyksi. Siinä syy, miksi te rikoitte tottumuslakinne. Me lapset emme muuten olisi ymmärtäneet teitä."
"Tehän hylkäätte minut keskellä taistelun tuoksinaa ja menette vihollisen puolelle, miss Lackland", välitti Tudor.
Mutta Joan ei kuullut. Sensijaan hän katsoi tarkkaan pihan yli ja ulapalle päin. Miehet seurasivat hänen katsettaan ja näkivät vihreän valon ja ison aluksen purjeet.
"Palanneekohan 'Martha'?" sanoi Tudor umpimähkään.
"Ei, sivulyhty on liian matalalla", vastasi Joan. "Ja sitäpaitsi he ovat ottaneet airot esille. Ettekö kuule? Niin isoa alusta kuin 'Marthaa' ei kannattaisi ryhtyä soutamaan."
"Sitäpaitsi 'Marthalla' on kahdenkymmenenviiden hevosvoiman bentsiinimoottori", lisäsi Tudor.
"Juuri sellainen alus sopisi meille", sanoi Joan innokkaasti Sheldonille. "Minun pitää todella koettaa hankkia kuunari, jossa on kone. Voisin ostaa käytetyn moottorin ja panettaa sen siihen."
"Siitä olisi seurauksena, että menoihimme tulisi lisäksi koneenkäyttäjän palkka", vastusti Sheldon.
"Mutta vastapainoksi laivamme silloin kulkisi nopeammin", puolusti Joan, "ja se kävisi vakuutuksesta. Kyllä minä tiedän. Olenhan itse ollut tuulen kourissa matalikoilla. Ja sitäpaitsi, ellette te olisi niin keskiaikainen mielipiteiltänne, niin minä voisin olla laivurina ja siten säästäisimme enemmän kuin koneenkäyttäjän palkan."