»Vainua niitä, Jeri, vainua niitä», usutti hän.
Ja Jeri pörhisti korvansa ja haukkui mangrovemuuria, sillä sen tarkka vainu sanoi todellakin sille, että siellä piileskeli villejä.
»Kunpa minullakin olisi noin hieno vainu», sanoi kapteeni perämiehelle, »niin pääni ei olisi milloinkaan vaarassa.»
Mutta Borckman ei vastannut mitään, vaan meni äreänä työhönsä. Lahdessa tuuli heikosti, ja Arangi liukui hiljaa eteenpäin ja laski ankkurin kolmenkymmenen sylen syvyyteen. Sataman pohja vietti rannasta niin jyrkästi, että Arangin perä keinui näin tavattoman syvyyden yllä vain sadan jalan päässä mangrove-puista.
Van Horn heitti yhä huolestuneita silmäyksiä metsäiselle rannalle. Sillä Su'un oli huonossa maineessa. Sen jälkeen kun alkuasukkaat viisitoista vuotta sitten olivat vallanneet kuunari Fair Hathawayn, joka värväsi työmiehiä Queenslandin plantaaseille, ja tappaneet sen koko miehistön, ei yksikään laiva lukuunottamatta Arangia ollut uskaltanut käydä Su'ussa. Ja useimmat valkoiset miehet moittivat Van Hornia tyhmän rohkeudesta, kun hän sen teki.
Etäisillä vuorilla, joiden huiput kohosivat tuhansia jalkoja korkeina pasaatituulipilviin, suitsusi merkkisavuja, jotka levittivät uutisia laivan tulosta. Lähellä ja kaukana tiedettiin Arangin läsnäolo, mutta läheisestä viidakosta kuului vain papukaijojen huutoja ja kakadujen jaarittelua.
Valaanpyyntivene, jota souti kuusi laivamiestä, tuli Arangin sivulle, ja viisitoista Su'un villiä lastattiin tavaralaatikkoineen siihen. Soututeljoilla purjekangaskaistaleiden alla oli viisi lee-enfield-kivääriä soutajien käden ulottuvilla. Kannella eräs laivamies vartioi pyssy kädessä jäljelle jääneitä aseita. Borckman oli noutanut hytistä oman pyssynsä kaiken varalta. Van Horn seisoi veneen perässä, ja hänen pyssynsä oli perätuhdolla. Lähellä häntä Tambi-niminen laivamies ohjasi venettä pitkällä melalla. Jeri päästi haikean ulvonnan ja kurkotti laidan yli kapteenia kohti, joka myöntyi ja otti sen mukaan.
Vaaran paikka oli veneessä, sillä oli hyvin vähän todennäköistä, että Arangilla olevat palaavat villit olisivat nyt nousseet kapinaan. Kun he olivat kotoisin Somosta, No-olasta, Langa-Langasta ja kaukaisesta Malusta, oli heillä täysi syy pelätä, että su'ulaiset söisivät heidät, jos he menettäisivät valkoisten herrojensa suojeluksen, aivan samoin kuin su'ulaiset olisivat pelänneet somolaisten, langa-langalaisten ja no-olalaisten tekevän, jos oli oltu näiden rannikolla.
Veneen vaarallisuutta lisäsi sekin, ettei ollut toista venettä suojaamassa sitä. Suurten värväysalusten tapa oli lähettää aina kaksi venettä maihin. Sillä aikaa kun toinen oli maissa, oli toinen vähän matkan päässä turvaamassa rantaretkikunnan paluun, jos jotain sattuisi. Kun Arangi oli niin pieni, ettei kannelle voitu sijoittaa yhtään venettä eikä perässäkään voitu hinata kahta, ei Van Hornilla, joka oli Salomonin saarten rohkein värvääjä, ollut tätä tärkeää varokeinoa.
Tambi ohjasi venettä pitkin rantaa Van Hornin matalalla äänellä antamien määräysten mukaan. Mangrovemetsän laidassa oli korkea rinne, jota myöten tallattu polku laskeutui vesirajaan asti. Van Horn viittasi siinä soutajia lakkaamaan. Korkeat palmut ja mahtavat, rehevät puut kohosivat sillä kohtaa muun viidakon yläpuolelle, ja polku oli kuin kaivosaukko, joka johti trooppisen kasvillisuuden vihreään vuoreen.