Van Horn laski helppotajuista leikkiä hänen viimeksi hankkimistaan vaimoista ja hinnasta, minkä hän oli niistä sioista maksanut.
»Tuhat tulimmaista», lopetti hän, »sinä olet aivan liian rikas.»
»Minu tahtoa tulla laivalle — kuulla sinun pilapuhe», sutkaisi Ishikola.
»Nyt on yö», epäsi kapteeni, mutta myöntyi sitten vastoin tunnettua sääntöä, ettei vieraiden sallita nousta laivaan yön tultua: »Sinä nouset laivaan, mutta pojat jäävät venheeseen.»
Van Horn auttoi kohteliaasti vanhaa miestä kiipeämään laidalle ja nousemaan piikkilanka-aidan yli kannelle. Ishikola oli likainen vanha villi. Eräs hänen tamboistaan (tambo merkitsee melaneesian ja etelämeren englanninkielellä tabu) oli, ettei vesi saanut milloinkaan koskettaa hänen ihoaan. Hän, joka eli meren rannalla trooppisten sadekuurojen maassa, pelkäsi hurskaalla kauhulla veden kosketusta. Hän ei milloinkaan uinut eikä kahlannut vedessä ja pakeni aina suojaan sadekuuroa. Muut heimon jäsenet eivät tehneet niin. Poppamiehet olivat määränneet hänelle tämän erikoisen tambon. Kullekin heimon miehelle poppamiehet määräsivät oman tabun: kenen oli syötävä haikalanlihaa, kenen pidettävä merikilpikonnia, kenen kosketettava krokotiileja tai niiden kivettyneitä jäännöksiä, kenen vältettävä naisen saastaista kosketusta tai naisen varjoakin.
Niinpä Ishikola, jonka tambo oli vesi, oli vuosia vanhan likakerroksen peitossa. Hän oli hilseinen kuin spitaalitautinen, laihakasvoinen, iän kutistama ja ontui kauheasti vanhan reiteen saamansa keihäänhaavan takia, joka pakotti hänet kulkemaan kovasti etukumarassa. Mutta hänen ainoa silmänsä vilkkui kirkkaasti ja ilkeästi, ja Van Horn tiesi, että se huomasi yhtä paljon kuin hänen kaksi silmäänsä.
Van Horn pudisti ukon kättä — kunnianosoitus, minkä hän soi vain päälliköille — ja viittasi häntä kyykistymään kannelle lähelle pelästynyttä tyttöä, joka alkoi uudelleen vapista muistaessaan Ishikolan kerran tarjonneen sata mehukasta kookospähkinää saadakseen syödä hänet päivällisekseen.
Jerin täytyi välttämättä nuuskia vastaista tunnistamista varten epämiellyttävää ontuvaa, alastonta, yksisilmäistä vanhaa miestä. Ja kun Jeri oli nuuskinut ja painanut mieleensä miehen erikoisen hajun, täytyi sen murista pelottavasti, jolloin se sai kapteenilta nopean hyväksyvän silmäyksen.
»Tuhat tulimaine, hyvä koira kai-kai», sanoi Ishikola. »Minu antaa siitä koirasta puoli syltä helmiäisrahaa.»
Tämä oli runsas tarjous pelkästä koiranpennusta, sillä puoli syltä kookoskuitunauhaan pujotettua helmiäisrahaa vastasi puolta Englannin puntaa, kahta ja puolta Amerikan dollaria tai melkoisen ison lihavan sian puoliskoa.