»Koko syli helmiäisrahaa tästä koirasta», oikaisi Van Horn, vaikka ajatteli, ettei hän möisi Jeriä sadastakaan sylestä eikä mistään hinnasta mustaihoiselle, mutta hän määräsi varta vasten niin pienen summan, etteivät mustaihoiset aavistaisi, kuinka kalliiksi hän todellisuudessa arvioi Timin ja Panun kultakarvaisen pojan.
Sitten Ishikola vakuutti, että tyttö oli paljon laihtunut ja että hän, liha-asioiden erikoistuntijana, ei tällä hetkellä saattanut tarjota tytöstä enempää kuin kuusikymmentä mehukasta kookospähkinää.
Tämän herttaisen ajatustenvaihdon jälkeen valkoinen herra ja mustaihoinen keskustelivat monista asioista, edellinen loistaen valkoisen miehen järjen ja tietojen etevämmyydellä, jälkimmäinen, niin alkeellinen valtiomies kuin olikin, koetellen tunnustella ja arvailla, monetko viholliset olivat iskeneet silmänsä hänen kymmenen neliömailin laajuiseen Su'un alueeseensa, jonka rajoina olivat meri ja maanpuolella alituiset, Su'un vanhimpia muinaistarujakin vanhemmat heimosodat. Kautta aikojen oli päitä lyöty poikki ja ruumiita syöty, lyöjät ja syöjät vain vaihtelivat sen mukaan, mitkä heimot kulloinkin olivat voitolla. Rajat olivat pysyneet samoina. Ishikola koetti etelämeren englantia mongertaen saada selon Salomonin saarten yleisestä suhteesta Su'uun, eikä Van Horn mielestään voinut olla pelaamatta epärehellistä diplomaattipeliä, jota niin kunniattomasti pelataan maailmanvaltojen kaikissa virastoissa.
»Totta totisesti», lopetti Van Horn, »täällä on liian paljon pahoja miehiä. Te katkotte liian paljon päitä ja kai-kaitte liian paljon long-pigiä.» — (Long-pig merkitsee kypsäksi paistettua ihmislihaa.)
»Mitä ihme, Su'u-mies ei olla pitkä aika katkoa päitä ja syödä long-pig», teeskenteli Ishikola.
»Tuhat tulimmaista», vastasi Van Horn, »liian paljon tällä seudulla. Suuri sotalaiva risteilee lähellä Su'ua, aivan lähellä, ja se tulee rankaisemaan Su'ua ankarasti.»
»Mikä olla suuren sotalaivan nimi, joka risteillä lähellä Su'ua?» kysyi Ishikola.
»Cambrian on laivan nimi», valehteli Van Horn hyvin tietäen, ettei ainoatakaan brittiläistä risteilijää ollut käynyt Salomonin saarilla kahteen vuoteen.
Keskustelu oli muuttumassa melkein hassunkuriseksi tutkielmaksi suhteista, joiden tulisi vallita valtioitten välillä suuruudesta riippumatta, kun sen katkaisi Tambin huuto, sillä hän oli tehnyt erään havainnon ojennettuaan toisen lyhdyn yli laidan.
»Kapteeni, pyssy olla kanootissa!» huudahti hän.