Van Horn hypähti laidan ääreen ja tähysteli kanoottiin piikkilanka-aidan yli. Raajarikkoisesta ruumiistaan huolimatta Ishikola jäi vain muutaman sekunnin hänen jälkeensä.
»Mitä varten nuo pyssyt ovat veneen pohjalla?» kysyi Van Horn tuikeasti.
Katsahtaen huolettomasti ylöspäin koetti perässä oleva keikari jalallaan sysien peittää vihreillä lehdillä kiväärien esiinpistäviä periä, mutta pahensi vain asiaa paljastamalla niitä entistä enemmän. Hän kumartui levittelemään lehtiä kädellään, mutta ojentautui nopeasti pystyyn, kun Van Horn ärjäisi hänelle:
»Pysy pystyssä! Pidä kätesi kaukana pyssyistä!»
Van Horn kääntyi Ishikolan puoleen ja teeskenteli vihaa, jota hän ei tuntenut vanhasta, aina uudistuvasta kepposesta.
»Mitä varten sinä tulet laivalle, kun sinulla on pyssyjä kanootissa?» kysyi hän.
Vanha päällikkö pyöritti ainoaa silmäänsä koettaen näyttää tyhmältä ja viattomalta.
»Tuhat tulimmaista, olen sinulle vihainen», jatkoi Van Horn. »Ishikola, sinä olet hirveän huono ihminen. Pääset helvettiin yli laidan.»
Vanha veijari linkutti paljon nopeammin kuin laivaan tullessaan, harppasi ilman apua piikkilanka-aidan yli ja hyppäsi samoin ilman apua kanoottiin ottaen ruumiinsa painon taitavasti vastaan terveellä jalallaan. Hän heitti ylös anteeksipyytävän ja viattomuutta vakuuttavan silmäyksen. Van Horn käänsi päänsä sivulle salatakseen hymyään, mutta nauroi sitten peittelemättä, kun vanha veijari näyttäen tyhjää piippuaan pyysi makeilevasti:
»Sinu ehkä anta minu viisi rulla tupakka?»