»Tabu on hyvitettävä verellä ja tulella», jatkoi Agno.
»Hyvä», sanoi Bashti. »Minä syön pikku porsaan. Leikkaa sen kurkku poikki ja paista se tulella.
»Minä puhun vain tabu-laista. Tabun rikkominen täytyy maksaa elämällä.»
»On toinenkin laki», virnisteli Bashti. »On ollut voimassa kauan, siitä asti kuin Somo rakensi nämä vallit, että elämän saattaa maksaa elämällä.»
»Ainoastaan miehen elämän ja naisen elämän», rajoitti Agno.
»Minä tunnen lain», sanoi Bashti jyrkästi. »Somo teki lain. Ei koskaan ole sanottu, ettei eläimen elämää saata maksaa eläimen elämällä.»
»Sitä ei ole koskaan sattunut käytännössä», sanoi poppamies.
»Se on luonnollista», vastasi vanha päällikkö. »Ei koskaan ennen kukaan ole ollut niin hupsu, että olisi antanut sian koirasta. Se on nuori porsas, ja se on lihava ja murea. Ota koira, Nalasu. Ota koira heti.»
Mutta poppamies ei ollut tyytyväinen.
»Kuten sanoit, oi Bashti, suuressa viisaudessasi, se on voimakas ja rohkea siitoskoira. Anna tappaa se. Kun se tulee tulesta, jaetaan sen ruumis moneen pieneen palaseen, niin että jokainen voi syödä sitä ja saa siten osansa sen voimasta ja rohkeudesta. Somolle on parempi, että sen miehet ovat voimakkaita ja rohkeita kuin että sen koirat ovat sellaisia.»