Mutta Bashti ei vihannut Jeriä. Hän oli elänyt liian kauan ja ajatellut liian paljon syyttääkseen koiraa sille tuntemattoman tabun rikkomisesta. Koiria tapettiin kyllä usein tabujen rikkomisesta. Mutta sen hän salli tapahtua sen tähden, että viidakkokoirat olivat arvottomia, ja myöskin siksi, että niiden kuolema teroitti kansalle tabun pyhyyttä. Jeri taas oli herättänyt hänessä suurta mielenkiintoa. Useasti sen jälkeen kun Jeri oli hyökännyt hänen kimppuunsa Van Hornin pään tähden, hän oli miettinyt tapausta. Hän ihaili Jerin rohkeutta ja sitä selittämätöntä jotakin, mikä esti sen valittamasta kepin tuottamaa tuskaa. Ja vaikkei Bashtilla ollut tietoista käsitystä kauneudesta, oli Jerin ääriviivojen ja värin kauneus salaa täyttänyt hänet mielihyvällä. Koira oli suloinen katsella.
Mutta oli toinenkin syy Bashtin menettelyyn.
Häntä ihmetytti se, että hänen poppamiehensä niin hartaasti halusi pelkän koiran kuolemaa. Olihan siellä paljonkin koiria. Miksi sitten juuri tämän koiran? Oli ilmeistä, että noidalla oli jotakin mielessä, mutta Bashti ei voinut arvata, mitä se oli ellei se ollut kostonhalua siitä että hän oli estänyt Agnon syömästä koiraa. Jos se oli sitä, se osoitti mielenlaatua, jota hän ei voinut sietää yhdessäkään heimonsa jäsenessä. Mutta olipa vaikutin mikä hyvänsä, oli hänestä parasta antaa ojennus papilleen ja näyttää vielä kerran, kenellä oli Somossa viimeinen sana. Sen tähden hän vastasi:
»Minä olen elänyt kauan ja syönyt monta sikaa. Kuka uskaltaa sanoa, että ne monet siat ovat menneet minuun ja tehneet minut siaksi?»
Hän pysähtyi ja heitti haastavan katseen kuulijoittensa piiriin, mutta kaikki olivat vaiti. Sen sijaan muutamat miehet virnistelivät ujosti ja nostelivat levottomina jalkojaan, valmiina pötkimään pakoon, ja Agno osoitti ilmeellään lujasti uskovansa, ettei hänen päälliköllään ollut sian ominaisuuksia.
»Olen syönyt paljon kalaa», jatkoi Bashti. »Mutta milloinkaan ei ole ainoatakaan kalansuomua kasvanut ihooni. Eikä ole kiduksia ilmestynyt kurkkuuni. Niinkuin kaikki näette, ei selkärankaani ole versonut yhtään evää. — Nalasu, ota koira. — Aga, vie porsas majaani. Syön sen tänään. — Agno, käske aloittamaan koirien tappaminen, niin että kanoottimiehet saavat syödä oikeaan aikaan.»
Kun Bashti sitten lähti pois, linkosi hän Agnolle ankarasti yli olkansa etelämeren englanninkielellä: »Tuhat tulimaine, sinä tehdä minu vihainen sinulle.»
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Sokean Nalasun hitaasti astellessa kanoottivajalta toisella kädellään tunnustellen tietään ja toisella kantaen pää alaspäin riippuvaa jaloista sidottua Jeriä, Jeri kuuli koirien villin ulvonnan äkkiä yltyvän, sillä teurastaminen alkoi ja ne ymmärsivät olevansa kuoleman omia.