Hän heitti sen huolimattomasti sohvalle ja tuntijan silmällä näki Churchill sohvan vieterien painuvan laukun alla. Bondell teki hänelle kysymyksiä tulvimalla.
"Miten teitä onnisti? Miten pojat voivat? Miten on Bill Smithersille käynyt? Ovatko Del Bishop ja Pierce edelleenkin yksissä? Ovatko koirani myydyt? Miltä Sulphur Bottom näytti? Sinä olet komeannäköinen. Millä laivalla lähdit?"
Kaikkiin näihin kysymyksiin Churchill vastaili, kunnes puolen tunnin kuluttua keskustelu ensi kerran pääsi pysähtymään.
"Eikö olisi hyvä, jos katsoisit, onko tuo kunnossa?" huomautti
Churchill nyykäyttäen päätään käsilaukkuun päin.
"Noo, ei siellä ole mitään heikkoa", vastasi Bondell. "Onnistuiko
Mitchell laskelmiensa mukaan?"
"Minusta olisi parempi, jos sinä tarkastaisit tuota", jatkoi Churchill yhä. "Kun tuon jonkun tavaran perille, niin tahdon saada selville, onko se kunnossa. Onhan aina se mahdollisuus, että joku olisi päässyt siihen kynsineen minun nukkuessani tahi muuta sellaista."
"Ei siinä ole mitään tärkeätä, vanha poika", vastasi Bondell nauraen.
"Ei mitään tärkeätä", kertasi Churchill matalasti ja heikosti. Sitten hän sanoi päättävästi: "Louis, mitä tuossa laukussa on? Tahtoisin sen tietää."
Louis katsoi häntä ihmetellen, poistui sitten huoneesta palaten avainnippu kädessään. Hän pisti kätensä laukkuun ja veti esille raskaan 44-kaliiberisen Coltin revolverin. Sitten tuli esille muutamia laatikoita saman revolverin ja winchesterkiväärin patruunia.
Churchill tarttui laukkuun ja tarkasteli sen sisältöä. Sitten hän käänsi sen pohja ylöspäin ja puisteli sitä hiljaa.