"Entä mikä tuo on!" sanoi Makamuk äkkiä osoittaen puolalaisen kaulaa, missä heloitti arpi Kamtshatkan mellakoissa saadusta puukoniskusta.
"Lääkkeesi ei olekaan hyvä. Teräase on ollut tehoisampi kuin se."
"Sen iskun antaja oli voimakas mies." Mietittyään hieman Subjenkow jatkoi: "Vahvempi kuin sinä, vahvempi kuin voimakkain metsästäjänne, vahvempi kuin tuo."
Taaskin hän mokkasiininsa kärjellä kosketti kasakkaan, joka hirvittävän näköisenä makasi jo tiedottomana, mutta jonka raadellussa ruumiissa elämä vielä sykähteli.
"Myöskin oli lääke silloin heikkoa, sillä niillä paikoin ei kasvanut eräitä ruohoja, joita täällä näkyy olevan yllin kyllin. Täällä valmistettu lääke on tehokasta."
"Annan sinun lähteä jokea alas", sanoi Makamuk lopuksi, "ja saat reen koirineen sekä kuusi metsästäjää turvaksesi."
"Olet hidas", kuului kylmä vastaus. "Olet loukannut lääkettäni sillä, ettet heti hyväksynyt ehtojani. Katsos, nyt vaadin enemmän. Tahdon sata majavannahkaa." (Makamuk rypisti kulmiaan.) "Tahdon sata naulaa kuivattua kalaa." (Makamuk nyökkäsi myöntyen, sillä kaloja oli runsaasti ja ne olivat halpoja.) "Tahdon kaksi rekeä, toisen itseäni, toisen nahkoja ja kaloja varten. Ja pyssyni pitää minun saada takaisin. Jos et suostu tähän hintaan, niin vähän ajan kuluttua on hinta kalliimpi."
Yakaga kuiskutti jotain päällikölle.
"Mutta mistä tiedän, että lääkkeesi on todella sellaista?" kysyi
Makamuk.
"Se järjestyy helposti. Ensin menen metsään —."