Päällikkö nyökkäsi päätään. "Sinä olet viisas, Yakaga. Jos hänellä ei ole muita taikatemppuja, niin surmaamme hänet sitten."
Subjenkow ei kuluttanut aikaa turhaan lääketarpeita kootessaan. Hän valitsi, mitä käsiin sattui, kuten kuusen neulasia, pajun parkkia, tuohikappaleen ja karpaloita, joita hän kaivatti metsästäjillä lumen alta. Muutamia jäätyneitä juuria lisäksi ja varasto oli täysi, minkä jälkeen palattiin takaisin leiriin.
Makamuk ja Yakaga istua kyyröttivät hänen vierellään tarkasti painaen mieleensä, miten paljon hän kutakin ainetta pani kiehuvaan vesipataan.
"On tarkkaan katsottava, että karpalot joutuvat pataan ensiksi", selitteli Subjenkow.
"Ja, niin, vielä yksi asia, miehen sormi. Kas niin, Yakaga, annapa kun leikkaan sormesi!"
Mutta Yakaga pisti kädet selkänsä taakse ja väänti pahasti naamaansa.
"Aivan totta, pikkusormi tänne!" komenteli Subjenkow.
"Yakaga, anna hänelle sormesi!" määräsi Makamuk.
"Tuolla on lumessa sormia yllin kyllin", murahti Yakaga osoittaen lumella viruvia kuoliaaksi rääkättyjen miesten tähteitä.
"Sen täytyy olla elävän miehen sormi", huomautti puolalainen.