"Sitten saat elävän miehen sormen." Yakaga kumartui ja sivalsi sormen kasakalta.
"Hän ei ole vielä kuollut", ilmoitti hän heittäen verisen sormen puolalaisen jalkoihin. "Ja hyvä sormi se onkin, kun se on noin suuri."
Subjenkow heitti sen tuleen padan alle ja alkoi hyvin juhlallisesti hyräillä ranskalaista rakkauslaulua hämmennellen keitostaan.
"Ilman näitä taikasanoja olisi lääke tehoton", hän selitteli. "Sanoissa piilee suurin voima. Kas noin, nyt se on valmis."
"Lausu sanat hitaasti, että minäkin ne oppisin", käski Makamuk.
"Sitten kokeen jälkeen. Kun kirves on kolmasti kimmahtanut niskastani, opetan sinulle salaiset sanani."
"Mutta jos lääkkeesi ei olekaan tehokasta?" kysäsi Makamuk huolissaan.
Subjenkow käännähti häneen suuttuneena.
"Lääkkeeni on aina hyvää. Ja jos se ei ole hyvää, niin tee minulle kuten noille toisillekin. Leikatkaa minusta kappale kerrallaan, niinkuin tuostakin miehestä", sanoi hän osoittaen kasakkaa. "Nyt on lääke jäähtynyt. Ja nyt hieron sitä niskaani laulaen nämä toiset taikasanat."
Hyvin juhlallisesti hän viritti "Marsellaisen" säkeen hangaten samalla huolellisesti niskaansa ilkeänhajuisella liemellä.