"Vain siitä, minkä olemme Jumalalle velkaa, tehdään tili tulevassa elämässä. Minkä olemme velkaa ihmisille, se kuuluu tähän maailmaan ja tässä maailmassa se on maksettava."
Akoonin koettaessa vaikuttaa häneen hän vastasi:
"Rakastan sinua, Akoon, se on totta. Mutta kunnia on rakkautta korkeampi, ja mikä tytär minä olisin, jos tahraisin isäni nimen?"
Sisar Albertakin teki varta vasten pitkän matkan Pyhältä Ristiltä ensimäisellä laivalla, mutta ei hänkään saavuttanut sen parempaa tulosta.
"Isäni kulkee synkissä ja loppumattomissa metsissä", sanoi El-Soo. "Ja hänen täytyy kulkea valittaen kadotettujen sielujen tavoin, kunnes velka on maksettu. Sitten ja vasta sitten hän pääsee Suuren Isän majaan."
"Ja uskotko sinä sellaista?" kysyi sisar Alberta.
"En tiedä", vastasi El-Soo, "mutta se oli isäni usko."
Sisar Alberta kohautti olkapäitään osaamatta sanoa mitään.
"Kukapa tietää muuta kuin sen, että kaikki, mihin itse uskomme, on totta?" jatkoi El-Soo. "Ja miksi ei? Teitä varten saattaa tulevassa elämässä olla taivas ja harppu. Isälleni on siellä suuri maja, jossa hän saa yhtä mittaa istua juhlimassa Jumalan kanssa."
"Entä sinulle?" kysyi sisar Alberta. "Minkälainen on tuleva elämä sinulle?"