"Minun omani kuten koira?"
"Kuten koira Teidän omanne", toisti El-Soo rauhallisesti. "Mutta, Porportuk, Te unohdatte sanani, jos joku toinen mies olisi minut ostanut, niin olisin tullut hänen vaimokseen. Olisin ollut sille miehelle hyvä vaimo. Sellainen oli aikomukseni. Mutta Teidän vaimoksenne en suostu ikinä tulemaan. Ja senvuoksi olen Teidän koiranne."
Porportuk tiesi leikkivänsä tulella ja päätti hoitaa pelinsä lujin ottein. "Sitten puhun Teille, en kuten El-Soolle, vaan kuten koiralle", hän sanoi, "ja käsken Teidän tulemaan kanssani". Näin sanoessaan hän yritti tarttua El-Soon käsivarteen, mutta tämä torjui hänen otteensa:
"Ei niin kiirettä, Porportuk. Te ostatte koiran. Koira juoksee luotanne. Vahinko on Teidän. Olen koiranne. Entäpä jos karkaan?"
"Koiran omistajana pieksän Teitä."
"Kun saatte minut kiinni?"
"Kun saan Teidät kiinni."
"Ottakaa sitten minut kiinni!"
Nopeasti hyökkäsi Porportuk häneen päin, mutta hän vältti. Nauraen kiersi El-Soo pöytää. "Ota kiinni hänet!" komensi Porportuk El-Soon lähellä olevalle pyssyintiaanille. Mutta kun intiaani ojensi kätensä tarttuakseen El-Soohon, niin Eldorado-kuningas kaatoi hänet maahan korvanjuureen tähdätyllä nyrkiniskulla. Pyssy putosi kolisten maahan. Silloin olisi Akoonilla ollut tilaisuus. Hänen silmänsä liekehtivät, mutta hän ei hievahtanut.
Porportuk oli vanha mies, mutta kylmät yöt olivat pitäneet hänet virkeänä. Pöytää hän ei käynyt kauan kiertämään, vaan hyppäsi äkkiä sen yli. El-Soo ei osannut olla varuillaan. Hän hypähti taaksepäin kiljaisten säikähtyneenä ja Porportuk olisi saanut hänet kiinni, jollei Tommy olisi sitä estänyt. Tommyn jalka ojentui. Porportuk kompastui ja lensi pitkälleen maahan. Ja silloin El-Soo lähti.