Ja ympyrässä istuvat vanhukset pureskelivat ikeniään, nyökyttelivät päitään hyväksymisen merkiksi ja yskivät.
"Minä sanoin hänelle, etten milloinkaan tule hänen vaimokseen", huomautti El-Soo.
"Ja kuitenkin otit häneltä kaksikymmentäkuusi kertaa niin paljon kuin kaikki meidän omaisuutemme?" kysyi yksisilmäinen vanhus.
El-Soo vaikeni.
"Onko se totta?" toisti vanhus ja hänen hehkuvan silmänsä katse tunkeutui El-Soohon kuin tulinen rauta.
"Se on totta", myönsi tämä.
"Mutta minä pakenen uudelleen", hän huudahti kiihkeästi hetken kuluttua. "Pakenen aina."
"Se on Porportukin asia", sanoi eräs toinen vanhus. "Meidän asiamme on antaa tuomio."
"Kuinka paljon sinä maksoit hänestä?" kysyttiin Akoonilta.
"En maksanut hänestä mitään", vastasi tämä. "Mikä hinta hyvänsä on liian vähän hänestä. En ole arvioinut häntä kultahiekassa, en koirissa, en teltoissa enkä turkiksissa."